2kk

Olen nyt ollut omasta mielestäni virallisesti 2kk rouva (oikeasti virallisesti jo 3kk, mutta pyh minä mistään laillisuuksista!).

Jotenkin heti siinä häiden jälkeen inspis hävis täysin ja ei oikein jaksanu ajatella, että tännekin pitäis varmaan saattaa "satu päätökseen", eli kertoo häistä.

No nehän oli maailman parhaimmat. Ikinä. En oo varmaan ikinä yhden päivän aikana itkenyt ja nauranut yhtä paljon ja ollut yksinkertaisesti onnellinen.

En nyt viitsi lähteä koko päivän kulkua teille kertomaan sana sanalta, sillä yleiskatsaus löytyy aika hyvin Nelliinan blogista. En siis pidä häitämme mitenkään hys hys-meinkinä ja ajattelisi, että niistä kertominen tai ihmisille jakaminen rikkoisi jotenkin yksityisyyttämme, mutta emminä vaan jaksa kirjoittaa niistä kinkereistä sen enempää, kun on niin hyvin tiivistettynä Niinankin blogissa :) Toinen blogi, mistä löytyy myös hieman allekirjoittaneen tekstiä, löytyypi täältä: Best day ever

Tässä teille kuitenkin hieman kuvamateriaalia vielä ja meidän virallinen häävideo.

 

Kaikki kuvat: Jarno Lindholm

Video: Paavo Pengermä

Kiitos kaikille blogiani seuranneille! Kysymyksiä saa laittaa häihin liittyen ja kommentteja saa jättää :)  Rouva Kiuru kuittaa!

Viimesiä viedään

Siiiiis.. hoksasin juuri tänään että meidän juhliin on enää hippasen päälle kaks viikkoa. MIHIN TÄMÄ AIKA ON MENNYT?! No töissä lähinnä. Tietty.

Ajattelinkin nyt taas hieman kertoa teille, mitä kuuluu häiden tiimoilta. Loppujenlopuksi ihan hyvää, vaikka pieni stressierkki tuolta takaraivosta yrittää puskea esiin. Tai onkin jo näkyvästi esillä.

Aloitetaanpa nyt jostain kivasta, eli puvusta! Se on vielä melko alkutekijöissään ja moni morsio ois varmaan tässä vaiheessa ihan ryynit housuissa, että SIIIIS EIKÖ SE OO VIELÄ VALMIS. No ei ole, mutta mikäs siinä, kun tiedän, että hääpäivänä se on mun päällä enivei. En mä sitä tartte kahta viikkoa aiemmin kaappiin roikkumaan. Mutta se on siis edistynyt ja ootan kyllä aika innolla lopputulosta. Huomenna itseasiassa on taas sovitus, joten sit näkee taas lisää! Tässä kuitenkin hieman esimakua:

Ylempänä siis hieman esimakua mekon yläosasta (toi harmaa juttu on vaa jotai random kalsarikangasta eikä sitä, mitä tuohon oikeesti tulee!) ja korsetista, jota on pitänyt myös hieman tässä pehmittää matkan varrella. Pitäis jaksaa viimestään vikalla viikolla pitää korsettia vähän enemmänki päällä, niin kroppa taas tottuis, mutta saapi nähdä taas kuinka muistan..

Ja tässä alempana sitten pieni sneak peek afterpartymekosta, jonka olen omin pikku kätösin vääntänyt. Se vaati yhden 11h työpäivän puljulla ja muutaman lisätunnin käsinompelua kotona. Mutta siitä tuli ihan bueno!

Sain myös vihdoin ja viimein otettua kuvaa teille maailman ihanimmasta vintage laukustani, joka sitten häissä pääsee ensi kertaa estradille. Löysin laukun siis 1½ vuotta sitten Berliinistä kirpputorilta. Ajattelin että ei saakeli maksaa varmaan enemmän kun laki sallii, kaveri uskaltautu kysymään ja ZÄDÄM 17€ kiitos. Laukku painaa kun synti, sillä se on täysin strassitettu.. Sisällä on myös ihan minikukkaro, johon tuskin mahtuu yhtikäs mitään, mutta söötti se kyllä on! Mutta joo, tämä oli pienoinen löytö kyllä.

Mitäs muuta? No askarrellu olen jonkin verran ja tässä mm. läjää nimikylteistä. Vielä pitäis muutamat paskarrella, mutta eiköhän se tuosta sitten lutviudu. Muita askarteluita olis myös sitten kyllä ihan kiitettävästi, mutta kattellaa koska niitä sitten ehtis dusaileen..

 

Nyt jos siellä ruutujen takana on jotain häihimme osallistuvia tyyppejä, niin mä sitten vaatetuspuolelta odotan mieluumin övereitä ku vajareita! :D Eli jos siellä nyt joku nihkeilee meidän "musta & valkoinen" pukeutumisteeman vuoksi, että hitsi kun ei voi laittaa valkosta mekkoa, niin LAITA. Odotan näkeväni paljetteja, höyheniä, hääpukuja ja muuta mukavaa. Että ny vaa ranttaliks sitte, kukaan ei kato kieroon ja morsian ei tunne itteensä seinäruusuksi vaikka missä tamineissa astelisitte paikalle!

Huomenna ois tarkotus mennä kattomaan herralle takkia teatterilta (kävin jo ennakkotsekkausreissulla ja nyt pitää ottaa mies ja muu puku mukaan) ja tosiaan omat sovituksetkin ois.. loppuviikko meneekin sitten muiden häslinkien kanssa + töissä ja viikonloppuna kutsuu jälleen Turku ja Turkkusex. YES PLEASE!

Ainii. Oli tolla karvanaamallaki polttarit.... en löydä sanoja.

 

 

 Näihin tunnelmiin..

Laillisesti rouva

Noniin tässä on nyt muutama päivä tullu hengattua virallisesti rouvana, ja ei kyllä fiilikset ole yhtään sen kummosemmat kun aiemminkaan :D Maistraattivihkiminen oli kyllä suoraan sanottuna aivan todella turha ja sääliks käy niitä ihmisiä, joilla ei mitään muuta seremoniaa ole tiedossa. Toki siis jokainen tyylillään, mutta ei siinä 2min höpötyksessä ollut yhtään mitään jännää ja fiilis oli lähinnä et "jaa tässäkö tää ny oli"? No mutta onneksi se meille tärkeämpi päivä ja seremonia on tiedossa sitten syyskuussa, tämä oli vaan tämä laillisesti pakollinen paha, kun syyskuussa meitä ei ole vihkimässä kukaan virallinen taho.

Maistraatista lähdettiin kavereiden ja vanhempieni kera Comoon syömään ja siellä tuli istuttua muutama tunti ja syötyä & juotua oikein olan takaa. Siitä matka jatkui kotiin, missä vielä vähän nautiskeltiin kuoharia ja muiden mennessä nukkuun me tuore aviopari istuttiin parvekkeella juttelemassa niitä näitä ja fiilis oli kyllä ihan bueno.

Maistraattipukuna itselläni toimi tosiaan äitini hääpuku, jonka olin lyhentänyt itselleni sopivammaksi. Korut ja hiuskukat Glitteristä (hiuskukkia hieman tuunattu strasseilla). Sormuskin siinä vilahtaa, mutta virallisesti alan tuota sormusta käyttää vasta syyskuun jälkeen.

Ei kai tässä muuta tällä erää, aikamoista stressiä rupee pukkaamaan, kun töitä on enemmän kun laki sallii ja nyt noita hääjuttujakin pitää ihan tosissaan alkaa tehdä.. ei tässä oo kohta kun kuukausi aikaa h-hetkeen! Aaapuuuva!

Honeymoon!

Tuli tänään varattua lennot häämatkalle... alkuperänen suunnitelma muuttu täysin, kun löyty hullun halvat lennot toiselle puolelle maailmaa. Ens helmikuussa me köllitään näissä maisemissa:

Miami & Curacao yhteensä kaksi viikkoa!! Mä jo maistan ne hedelmäiset drinksut mun huulilla.. Saatiin tosiaan lentoliput 491€/nuppi, eli ei yhtään mitään ja toi käsittää tosiaan viikon Miamissa ja viikon Curacaolla. Just sopivasti sekä ranta-että kaupunkielämää. Alkuperänen tarkotus oli lähtee Japaniin ja johonkin muuhun lämpimään paikkaan aasiassa, mut mikään ei oikein sykähdyttänyt (eikä ainakaan lentoliput kun niitä vähän tutkailin) ja sitten tämä jostain osu mun silmään ja totesin että ELETÄÄS NY VÄHÄ REUNALLA ja nyt ois liput handussa. En valita! Onpahan jotain odottamista taas siellä vuoden nihkeimmän ajankohdan suunnilla :)

No ne polttarit..

Alotetaanko tää postaus nyt vaikka sanomalla että HUH! Mulla oli ehkä maailman legendaarisimmat polttarit EVER ja nauran edelleenki ku muistelen niitä.

Oli siis muuan lauantaipäivä, kun tämä kaikki tapahtui ja itsehän olin vähän uumoillut, että polttarit saattaisi olla sinä kyseisenä lauantaina, mutta viime metreillä sitten totesin että ei varmaankaan. Menin normaaliin tapaan töihin (ihmettelin tosin koko viikon, että miksi minulla on 4h vuoro laitettu kun töissä on kaksi muutakin työntekijää..). No ehdin olemaan töissä ehkä 20min ja kauhee stressi päällä, kuinka pitää saada koko pulju siihen kuntoon, että pomo on tyytyväinen kun tulee maanantaina saikultansa takaisin. No enpä tiennyt että pari liikehuoneistoa edempänä oli tämmönen porukka:





No eipä siinä kauaa mennyt kun pikkuruiseen Glitteriin marssi kolme suunnilleen vaatekaapin kokoista moottoripyörä-äijää. Melkein täyttivät koko liikkeen. Toinen työkaveri siinä katto silmät selällään että mitävvvv ja mä käännyin katsomaan ja ystävällisesti kysäisin, että voisinko olla herroille avuksi. No he olivat minua kuulemma tulleet hakemaan ja siinä sitten hypin tasajalkaa intopiukeena ja olin et JUMANKAUTA MÄÄ NII ARVASIN TÄN SAAKELI!

No sitten ei muutaku kamat kasaan ja pihalle, jossa odotti mun kyyti. KELEPAS! Piti siinä vähän kellohametta vaihtaa ergonomisempaan vaatetukseen ennenku lähettiin.. (eyelinerit ei kyllä olleet yhtään yhteistyökykyisiä matkan aikana, mutta ei se menoa haitannu!).

Wheeeeee!

Prätkä-äijät ajo mut tutuille hoodeille kaasoni Albinen luo (asutaan samalla kadulla) ja siellä sitten sain ihan älyhyvän brunssin ja sen jälkeen tuli eka tehtävä. Leikata tommoset farkut sopiviksi sortseiksi. Mähän oisin halunnu tehdä niistä ihan törkeen lyhyet, mut en kuulemma saanu.. mentiin siis ihan törkeen hirveellä polvipituudella, mikä ei toimi kun ehkä joillain miehillä..

 

Sitten alkoi tuleen enemmän vaatekappaleita, mitä pukea päälle ja alkoi itsellekin pikkuhiljaa valjeta, mihin suuntaan sitä oltiin menossa... WHITE TRASH TRAILERPARK POLTTARIT!!!!!! Ennenkun kukaan ihmettelee, niin kaverit halusivat tehdä jotain todella anti-burleski-glitter-bling-glamouria, joka ei mua haitannu kyllä yhtään. Meillä oli Albinen kanssa ollut aiemminkin puhetta, että oltais vappuna haluttu lähtee pyöriin kaupungille white trash-pariskuntana, mutta se sitten jäi. Joten tämä tuli kuin tilauksesta! Kun oma look oli valmis, niin sain mennä keittiöön kattoon ihan uskomatonta teemakakkua, jonka häiden cupcakeistäkin vastaava Mirva oli vääntänyt:

Mun meno parani entisestään siinä vaiheessa, kun muut henkilöt porukassa ilmoittivat, että aikovat pukeutua myös teeman mukaan. IHAN MAHTAVUUTTA! Hetken kuluttua se meininki olikin sit hyvin pitkälti tämä:

En oo ehkä ikinä ollu näin ylpeä ulkomuodostani. Noi kengät oli ehkä maailmanhistorian järkyttävimmät ja kuulemma löytyneet Tesoman kirppikseltä 3€. No en ihmettele.

Sit lähettiin seuraavaan paikkaan kun kaikki olivat kaunistautuneet.

Kaikki on niin kauniina! Ja huvittavintahan tässä on, että oikeesti mun kaveripiirissä ei oo kun hyvännäkösiä naisia, niin miten ne voi näyttää tältä?!

Lähdettiin ajeleen johonkin Kangasalan takapajulaan ja mulle tuli ihan vallan hedari siitä miettimisestä. Tavattiin Kangasalan linja-autoasemalla joku kurkkusalaattiin pukeutunu mies ja ajattelin et ei saakeli ny mitään armeijan bootcampeja... ainakaa näissä vaatteissa tai KENGISSÄ! No matka jatku entistä syvemmälle mehtään ja sit yhtäkkiä käännyttiin ja yksi pieni kyltti mulle paljastikin mitä oltiin menossa tekeen..

 

 No ammuskeleen, niinku kunnon hillbillyt tekee! Totesin tässä vaiheessa, että mun polttarit on varmaan sata kertaa äijemmät kun ton mun karvanaaman ikinä, mutta toisaalta mä oon meistä se, joka haluais mennä pelaan painballia ja on ihan ässä megazonessa ja silviistee..

<3

Ampumisessa meni yllättävän kauan, jotain 3h ja siinä vaiheessa oli jo kauhee jano (yllättäen mitään alkoholiakaan ei ollut tietenkään saanut nauttia kun tuliaseet käsissä heiluttiin. Ei siinä että alkoholittomuus minua nyt niin paljoa olisi haitannutkaan) ja nälkä, joten missiosta suoriutuneena lähdettiin suorin vartaloin kohti jotain ruokapaikkaa.

Matkalla kohti tamperetta sain puhelun, että McDonald's vai Hesburger ja mietin että ei saakeli ei kumpikaan. Annoin sitten vapaat kädet ja niin kurvattiin McDonaldsin pihaan gourmet-aterialle. Itsehän en nykyään enää pahemmin noissa kahdessa puljussa ramppaa vaikka burgereita yleensä rakastankin, joten olin vähän viha-rakkaus-fiiliksellä tajutessani et ei saakeli me mennään oikeesti mäkkiin. Mut mihinkäs muualle sitä white trash jengi menis ulos syömään? Niinpä. Ostatin tytöillä itelleni Happy Meal-aterian ja sain jonku itse ilkimys- lelun mukana, jonka sain viedä karvanaamalle lahjaks. Enkö olekin ihana?

Mäkistä suunnattiin hetkeks vielä toiseen päähän kotikatuani ja hetken päästä jatkettiinkin eteenpäin ja käskettiin käymään kotona hakemassa tavaroita. Tytöt olivat pyytäneet tuota minun herraani laittamaan minulle kassin valmiiksi ja epäilin jo siinä vaiheessa, että mukana ei salettii ole läheskään kaikki mitä pitää.. no aika lähellehän se sitten menikin.

Lähdettiin ajeleen kohti keskustaa ja keskustan ohi. Hetken päästä oltiin Härmälässä ja mietin että ei saakeli voisko se olla.. ja KYLLÄ, Härmälä Camping alueelle kurvasi auto. Tässä vaiheessa en voinu enää muutaku nauraa (ja naukkailla taskulämpimästä jaloviina-pullostani.. hyi helv..). No mietin siinä et no meillä on varmaa joku mökki varattuna et tuskin mitää asuntovaunua on kuitenkaa, mutta TADAA, MIKÄS SE SIELLÄ LOISTOKKAASTI KESKELLÄ NURMIKKOA KIMMELSI:

 Meidän ihana vuoden -89 karvaverhoilla varustettu asuntovaunu!! Olin niiiiin otettu ja äimänä, että tytöt oli tämmösenkin saaneet aikaiseksi. No siinä sitten pistettiin tupaa pystyyn pihalle asti ja avattiin pullot ja sipsipussit ja mitälie. Siinä jotku naapurit tuli pyörähteleen ja oikeesti luulivat, että ollaan tämännäkösiä aina.. kiitti hei.

 Tässä illan kolmiodraama: "Pasi mitä v***ua?! Mä ootan sun vauvaa serkkumies ja sä vaa röökimuija Shaniquan kaa siinä veivaat!". Nauran täällä vieläkin näille..

 Loppuilta meni saunoessa, jääkylmässä järvessä pulahtaessa, naapureita häiriköidessä ja vetäessä ihan huolelliset nakit silmille. Kaasot ja minä jäätiin yöpymään tuohon ihanaan lemmenpesäämme ja aamulla oli aikaa monta monituista tuntia vaan kölliä ja jutella sekä syödä aamupalaksi sipsiä ja vadelmaraparperipiirakkaa.

Oli niin parasta, kiitos ihanat <3

....

Totaaa... Hienosti oon tässä kesän aikana näemmä päivitelly! :D Jotenkin on ehkä ollut vähän kiireisen puoleista tämä arki ja ei oikein hääjuttujakaan tullut hoidettua esim. kesäkuussa ollenkaan.

No mutta nyt on saatu aikaseksi vaikka ja mitä ja eihän tuohon hääpäiväänkään ole kuin rapiat 1½kk jäljellä. Mihin tää aika oikein rientää?!

No saimme vihdoin ja viimein varattua mm. maistraattipäivän joka on 14.8, sen päivän tiimoilta ei ole luvassa varmaan mitään sen jännittävämpää, kuin vaan itse seremonia ja sitten mennään vanhempieni ja mahdollisesti muutaman kaverin kanssa syömään jne. Itsellenihän tuo päivä ei merkkaa hevonhuitukkaakaan, vaan se itse juhlapäivä, missä on kaikki rakkaimmat ihmisetkin mukana. Mutta aina sitä voi hyvällä syyllä mennä kivasti syömään... krhm.

Muutoin seuraavat hommat on saatu jo hoidettua:
- oma sormus
- viinojen haku (vallan rapsakkaa herätä klo 3:20 ja lähtee viroon ostoksille H. Moilasena ja tulla takasin ja todeta olleen hereillä 20h. Ei enää kiitos, IKINÄ!). Nyt sitä alkoholia sitten on vaikka pienelle kylälle, että saa luvan riittää!
- videokuvaaja (tämä tuli erään vanhan kaverin kautta, mutta totesin, että olis kiva saada hääpäivästä jonkinlainen kiva kooste ja yleisestikin video, tyyliin tämä:

 tosin ehkä ei noin perinteisellä menolla koska sellaista ei ole luvassa :) )
- polttarit (AAAHAHHAA palaan näihin seuraavassa postauksessa :D)
- Mr. Karvanaaman puku viimeistä sovitusta vaille

On tässä saatu ihan hyvin hommia kasaan, mutta muutama aika rassaava juttu tykyttää tuolla takaraivossa, mutta olen ajatellut delegoida ne tuolle miehelle, koska mä en vaan yksinkertasesti jaksa. Ni.

Tässä vielä sneek peak, miltä herran puku tällä hetkellä näyttää (taustalla valmiit housut), tuo kankaan sävy on ihan mahtava!:

 

Tämän viikon perjantaina ollaan menossa sovittamaan molemmat, herra viimeistä kertaa ja itse ekaa kertaa vasta korsettiani. Huvittavaa, kun muut ihmiset tuntuvat stressaavan tuosta minun hääpuvusta, että kauheeta kun sitä ei ole aloitettu sen enempää. Itse pukuja valmistavana tiedän, ettei sen tarvitse/kannata olla montaa viikkoa ennen häitä roikkumassa kaapissa ja luotan Anniin täysin, eli eiköhän minullakin joku kolttu siellä kinkereissä sitten ole päällä! Sitten toki on vielä hattu ja muutkin härpäkkeet, mitkä pitäisi saada valmiiksi.

Häämatkojakin on tullut tässä katseltua, kun silmiin osui aika maukas tarjous miami-curacao- matkalle. Ainoo vaan, että matka pitäisi varata todella nopeasti ja en tiedä onko tämä nyt vähän hätiköityä sitten ja onko edes rahaa just nyt. Alunperinhän meidän piti mennä japaniin ja johonkin toiseen aasian lämpimään paikkaan, mutta jotekin tässä kävi nyt näin :D

Emmää keksi muuta kerrottavaa taas, palataan siis astialle myöhemmin ja varmaan sen polttaripostauksen merkeissä seuraavan kerran!

Wohoo!

Hieman olen taas viettänyt hiljaiseloa, mutta eipä ole taaskaan ehtinyt hirveästi häiden kanssa touhuta muiden töiden keskellä. Kohta kuitenkin alkaa taas helpottamaan ja ehtii keskittyä näihinkin kinkereihin.

Jotain kuitenkin ollaan saatu aikaiseksi ja hoidettua pois alta, ensimmäisenä Mr. Sundmanin sormus on vihdoin valmis!

(tahaton kissantassu eksyi kuvaan mukaan....)

Sormuksesta tuli hienompi, kuin olisimme ikinä voineet kuvitella ja miekkonen on siihen varsin tyytyväinen. Kyseessä ei ehkä ole se kaikista perinteisin sormus, mutta herran ollessa melkoinen pelinörtti, niin kyllä tuo ainakin kantajalleen sopii ja sitä tullaan varmasti mieluusti pitämään sinne harmaahapsiksi asti. Sormuksen materiaalihan on titaania ja koristelu on hopeaa. Suosittelen siis todella lämpimästi Aurifaberia, jos kaipaa jotain erikoisempaa mittatilaustyötä. Ihan mahtava palvelu ja sai hyvin infoa ja ideoita, vaikkei itse sormuksista mitään tiedäkään! Oma sormus olisi sitten kai myös tässä lähitulevaisuudessa hankinnan alla, mutta tuumailin, että voisin uskaltautua odottelemaan kesän alennusmyynteihin asti, jos vaikka kävisi mäihä ja sormus löytyisi varsin edullisesti.

Toinen minun sydäntäni valtavasti lämmittävä asia on se, että tämä ylläoleva uskomattoman kaunis menopeli on MEIDÄN HÄÄAUTO! 40-luvun chryslerit saavat meikäläisen sukat pyörimään jaloissa, joten mikä sen parempi, kuin saada sellainen menopeliksi tuona ihanana päivänä! Auton saamisesta suuri kiitos kuuluu rakkaille ystävillemme, joiden naapuri tuon menopelin omistaa. EN MALTA ODOTTAA ETTÄ PÄÄSEN JO KYYTIIN! ÄÄÄÄÄ!

Kävimme viime viikolla myös ensimmäistä kertaa Annin kanssa tapaamisessa pukuihin liittyen. Minusta hän ei suostunut mittoja vielä ottamaan, jos vaikka tässä sattuisi pari kiloa vielä lähtemään, mutta miekkosen mitat otettiin ja katsottiin jo alustavasti kankaita pukua varten. Siitä tulee kyllä niiiiin hieno!

Myös vihkiseremonia ollaan nyt saatu suunniteltua ja lähetettyä tekstit eteenpäin meidän "vihkijälle". Voin sanoa, että siinä oli kyllä melkoinen homma saada keksittyä, mitä siellä tilaisuudessa haluaisi sanottavan.. mutta nyt sekin on hoidettu ja jäädään odottamaan erästä juttua sitten tuolta "vihkijältä", mikä kruunaa kaiken.

Tähän loppuun voisin todeta, että on uskomattoman hienoa omistaa niin paljon ihania ystäviä ja kontakteja, joiden kautta saa ihan uskomattomia diilejä häiden suhteen hoidettua. Oikeasti, jos olisi pitänyt vaan kaikki hoitaa joidenkin tuikituntemattomien yrityksien ym. kautta, niin häidemme budjetti olisi varmaan kolminkertainen.. Eli siis KIITOS kaikki ihanat ystävät, jotka ovat meitä auttaneet ja haluavat olla mukana näissä kinkereissä ja auttavat tekemään niistä parhaat evör!

Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa... jatketaan taas kun on jotain kerrottavaa :)

Äitienpäivän viettoa

Olipas rento viikonloppu vanhempieni luona Pohjaslahdella! Tuli vietettyä ihana äitienpäivä perheen kesken ja syötyä ulkona.

Vietettiin myös Mr. Sundmanin kanssa myös eräänlaista 10v päivää, nimittäin tasan 10 vuotta sitten sain vanhempani nakitettua Helsinkiin ja omana taka-ajatuksena oli nähdä tuo herra toista kertaa ikinä. Vietimme kivan päivän karvanaaman kanssa ja päätimme myös korkata ensimmäiset kesän jäätelöt Helsingin tuomiokirkon portailla. No nyt ei ihan Helsingissä oltu, mutta päätettiin ne jäätelöt kuitenkin nautiskella :)

Viikonloppuna tuli tehtyä myös kiva toteamus. Kerroin teille aiemmin tuosta laihtumisprojektistani ja kuinka se on kannattanut. No lisää vettä myllyyn lisäsi se, että päätin vanhempieni luona kokeilla äitini hääpukua, sillä mahdollisuus sen käyttämisestä on ollut minun haaveissani pienestä pitäen. Viimeksi kun pukua testasin, niin se ei mennyt kiinni ja joskus aiemmin testatessani, en ollut vielä ihan ehkä tarpeeksi aikuistunut, että puku olisi näyttänyt yhtään miltään päälläni. Vaan kuinkas nyt kävikään? TA-DAA!

Se oli TÄYDELLINEN! Äitini antoi minulle luvan ottaa mekon mukaani, kun ei sillä kukaan siellä aitassa mitään tee. Mekko on aivan ihana sellaisenaan, mutta itseni tuntien, tulisin tuskin sitä käyttämään tuollaisena maksipituisena, joten olen vähän tuumaillut sen lyhentämistä hieman. Tein myös ikäänkuin päätöksen siitä, että taidan laittaa tuon kyseisen mekon päälleni meidän maistraatin siviilivihkimiseen :)

Muutoin viikonloppuna mietittiin hääasioita vähän joka kantilta ja katsastin uusinnan siitä Kuninkaalliset Häät-ohjelmasta. En tiedä olenko oikeasti turhempaa ohjelmaa nähnyt? Jopa Jersey Shore voittaa sen juonenkäänteissään.. No mutta enivei, tuli siellä porukoitten luona tehtyä jotain muutakin häihin liittyvää, nimittäin kerättyä pöytäkoristemateriaaleja:

Ja ei, en ole suunnittelemassa mitään megaluontopöytää, mutta tuollaiset kuolleet oksankäkkyrät sopivat kuin nenä päähän ja mikäs sen parempi paikka hakea niitä, kuin porukoitten tontin ylijäämäoksat :)

Hauskaa, että ehdin jo eilen illalla saada jonkun pienen ahdistuskohtauksen, että ei saakeli, ne hääthän on ihan kohta jo ja en ole tehny mitään. Kunnes tein sellasen tosi nopean to do listan ja sain siitä melkein puolet hoidettua eilisen illan aikana. Että ei kai tässä mitään hirveetä hämminkiä oo..

I'd rather be fat than fugly

Iltaa kansalaiset! Med börjare vai mitensenymeni.

Tänään ajattelin kertoa teille aiheesta nimeltä läskit. Miten läskit liittyy hääblogiin? No vaikka mitenkä kuulkaa! Itse olen tässä vuosia naureskellut hääohjelmille ja ihan todellisessa elämässäkin, kun morsiamet ostavat liian pieniä hääpukuja ja ajattelevat sitten rääkkäävänsä itsensä parissa kuukaudessa pieneksi, jotta mahtuvat unelmiensa hääpukuun. Eihän siinä ole niinku mitään järkeä sanon minä. Toinen vaihtoehto on, että morsiamet ostavat täysin vääränkokoisen puvun ja sitten päättävät käydä korjauttamassa sen jollain ompelija-raukalla. Voin ihan näin ompelijana sanoa, että ei se kuulkaa aina mitenkään halvemmaksi välttämättä tule jos koko puku pitää melkeinpä purkaa osiin ja koota uudelleen.. Mutta ei mennä tähän.

Nyt nimittäin itse osittain kuulun noihin kauhumorsiamiin, jotka haluavat laihduttaa hääpäiväänsä varten. Tosin itselläni taka-ajatuksena ei ollut että mun on PAKKO laihduttaa HÄITÄ VARTEN. Ei suinkaan, vaan tein päätöksen aloittaa hieman terveellisemmän elämän noin niinku muutenkin ja totesin siinä sitten, että niin, ne hääthän voisi olla semmonen hyvä takaraja siihen ihannepainon tavoittamiseen.

Itsehän olen tässä vuosien saatossa paisunut kun pullataikina ja loppuvuodesta se alkoi tosissaan vasta ahdistamaan, kun puntari rupesi näyttämään uutta kymmenlukua. Päätin siis rakkaan ystäväni kanssa aloittaa sellaisen terveen ja fiksun laihdutuksen. Ja tiättekö mitä? Eilen puntarissa piipahtaessani se näytti, että painoa olis pudonnut 10,5kg siitä kun alotin. Meinasin vallan persiilleni lentää, mutta kivahan tuollainen lukema oli nähdä puntarissa. Aloitin siis projektin heti joulun jälkeen ja tässä nämä 4kk on pikkuhiljaa opeteltu uusia elämäntapoja. Ja on meinaa ollu yllättävän helppoa ja en tajua, miksen oo tehny tätä aiemmin.

En todellakaan tarkoita tällä postauksella, että kaikkien pitäisi ruveta laihduttaan ja ettei häissä voi näyttää hyvältä juuri sellaisena kun on, mutta ajattelin vain pistää tämmöisen kannustuspostauksen niille, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen omaan peilikuvaan ja haluisivat tehdä asialle jotain. Voin sit kattokaa antaa jotai hyviä vinkkejäki jos haluutte! Voin olla teidän maailman randomein online personal trainer, joka ei tiiä yhtää mistä puhuu! Hyvä myyntipuhe eikö?

No mutta kiteytettynä: vähensin hiilarit minimiin ja aloin syödä 5-6 kertaa päivässä, aloin liikkumaan inasen enemmän (ihan hirveitä liikuntaspurtteja en ole pystynyt pitämään, sillä kun tekee 5 duunia, niin ei oikein aika meinaa riittää ja se unikin on ihan pop) ja jätin bailauksen vähemmälle. Bailaus jäi myös vähän tuon ylitömäisen työtaakan vuoksi, mutta enpä oo kaipaillu hirveesti niitä "oonkohan mä vielä kännissä vai onko tää jo krapulaa"- oloja. Tässäkään en tosin ole mikään absolutisti ja sano että HYI TEITÄ JOTKA JUOTTE, HÄVETKÄÄ!, sillä itsehän olin varsinainen sieni vielä puoli vuotta sitten ja en sano, että sekään nyt mikään huono tie on, jos vaan on kivaa. Kohtuus toki kaikessa, mutta ite totesin, että mummo sisälläni alkoi taas pilkistää nurkan takaa ja totesi että nyt riittää moinen humpuuki! Mistä tiedätte, ettei musta ole tullut kauheeta jeesustelijaa asian suhteen? Koska kirjoitan tätäkin tekstiä avatun siideritölkin voimalla.

En tiedä oliko tässä tekstissä yhtään mitään järkeä, eipä varmaan, mutta näytetään teille ny hieman kuvamateriaalia siitä, että mitä mulle on ehkä tapahtunu tässä 4kk aikana! Kuvakulmat ym. ei nyt ole samanlaiset, mutta ehkä tajuatte pointin. Ja vielä loppukaneettina: en pitänyt itseäni rumana ällötyskasana tuolloin 10kg painavempanakaan, totesin vain, että terveydellisesti tilani ei ehkä ollut paras mahdollinen.

 Lokakuu 2012

Toukokuu 2013

Että sellasta tänään.

You are cordially invited...

(postiluukku kolahtaa)

TA-DAAA! Eli kuten kuvista näkyy, olemme vihdoin ja viimein saaneet kutsut matkaan kaikille ihanille ihmisille. Voin vaan sanoa, että morjes mikä homma, mut ihan tyytyväinen olen kyllä lopputulokseen. Kuten näkyy, meillä on tuollainen tietty "teema" näissä kutsuissa. Sain idean kutsuihin tuossa vuosi takaperin Berliinin reissulla kun käytiin Mr. Sundmanin kanssa valokuvaboothissa ottamassa kuvia 2€ kappalehintaan. Tällöin muistin, että AI NIIN, mehän otimme myös ensimmäisenä vuonna, kun aloimme seurustelemaan, niin samanlaisen kuvan meistä. Tämäpä siis toimi vallan mainiona ratkaisuna ja saatiin tämmönen "vuosikymmentä myöhemmin"- idea kehitteille.

Jos joku nyt ihmettelee, mikä tuo viimeisen kuvan lirpake on, niin se on kuulkaa LEFFALIPPU! Joo näin on! Meidät siis vihitään Tampereen Elokuvateatterikeskus Niagarassa, koska olemme molemmat hirveitä leffanörttejä ja en meinannut keksiä mitään kivaa paikkaa, mihin mahtuisi 100hlöä istumaan ja ei tarvitsisi olla ulkona (syyskuun säät kun saattavat olla mitä vaan..). Alunperin tämä idea oli ihan pelkkä vitsi ja heitin sen ohimennen miekkoselleni että "mieti, vähänkö ois älytöntä", mutta hän ideasta sitten innostuikin ja ei mennyt kauaakaan kun olin lähettelemässä sähköposteja aiheesta Niagaraan. No, yllätykseksemme homma onnistui ja siellä sitten porukka saa katsoa "leffaa" ja kuinka me sanotaan toisillemme joopajoot.

Nuo leffaliput taiteili hyvä ystävämme, joka toimii myös herran yhtenä bestmanina. Jälleen kerran kantsii olla näitä kavereita, joista on hyötyä ;)

Mutta ei tässä taas muuta tällä erää. Koitan palata asiaan mahdollisimman pian alusvaatejuttujen (uuuu!) ja muiden kommervinkkien kanssa. Nyt kuitenkin töihin ja siitä vapun viettoon ihanaisten ihmisten kanssa! Toodles!

Voi morjes

Hyvä tää tämmönen hääblogi, jota ei koskaan päivitetä. Mut ei tässä kuulkaa kerkee kun tekee 3 duunia ja yhtä silleen sillon tällön, niin ei aika riitä mihinkään häiden järjestelyihin!

Eivaa, ollaan me jotain saatu tehtyäkin, mutta kutsut odottaa edelleen että saataisiin ne postitettua (toivottavasti ensi viikolla vihdoin ja viimein, koska haluan ne pois käsistäni NYT).

Meillä oli myös palaveri tuon Annin kanssa omani ja herran puvun suhteen. Päädyimme nyt teettämään miekkoselle housut ja liivin ja vuokraamme/ostamme jonkun takin, mitä voi asun kanssa muutoin pitää. Ilta kun menee kuitenkin mitä luultavimmin ilman sitä takkia ja jatkossakin on ehkä enemmän käyttöä tuollaiselle housu-liivi-kombolle. Oma pukuni alkaa pikkuhiljaa kanssa hahmottua, mutta sitä ei päästä vielä aloittelemaan oikein mitenkään, ennenkuin olen löytänyt sopivat alusvaatteet ja muutenkin tässä on pienoinen laihdutusprojekti meneillään (EI, en ole sellainen morsian, joka häidensä takia laihduttaa, mutta toki se on tässä yksi hyvä tavoite. Puolivälissä mennään eli -8,5kg on lähtenyt ja kesään mennessä ois kiva jos toinen samanmoinen olis hävinnyt kun tuhka tuuleen) ja kyseessä ei ole dieetti, vaan elämäntapamuutos. Eikä meinaan oo tuntunu edes mitenkään ihan hullun hirveeltä. Eli go me!

Suurin ongelma tällä hetkellä on miettiä meidän vihkimisen vihkikaava ja mitä siellä vihkitilaisuudessa yleensäkään tapahtuu. Yllättäen en voi tarkempia yksityiskohtia kertoa, koska vieraatkaan eivät tiedä mitä tuleman pitää, mutta sanonpahan vaan, että kyllä mä kans sopan itelleni taas keitin. Sentään musiikit ollaan keksitty jo. Vihkikaava tuottaa ongelmia siinä suhteessa, että mitään perinteistä kaavaa en halua ja olisi kiva, että kaava olisi jotenkin meidän näköinen. Samalla kuitenkin ärsyttää kirjoittaa itse koko hommaa, koska silloin siinä ei ole mitään kivoja ylläreitä. Että joo, saa nähä koska tässä ehtisi sitäkin miettimään vai nakitanko jonkun kaason kirjottelemaan jotain kivaa. HAH! Natsimorsio iskee jälleen.

Ollaan myös sen verran saatu asioita eteenpäin, että miekkoseni sormustilaus on laitettu menemään. Tuo herra karvanaamahan on astetta kovempi pelinörtti, joten sormuksessakin se tulee myös näkymään. Tilaus tehtiin Aurifaberilta ja saatiin oikein hyvä tarjous mittatilaussormuksesta ja vielä mahtavaa palvelua sen suhteen, että herraa ei voisi vähempää kiinnostaa, onko sormus tehty savesta vai kalleimmista timanteista (jälkimmäinen ei lämmitä sydäntä ainakaan), eli sormuksen materiaalilla ei väliä, kunhan se näyttää kivalta. Päädyimme sitten kulta/valkokullan sijaan titaani/hopea-komboon. Tulee meinaan aika äijän näköinen etten sanois. Se kuulemma valmistuu tuossa huhtikuun aikana ja tässä pitäisi nyt keksiä vielä kaiverrukset sekä omaan sormukseen, että tuohon herran. Kuulemma mun lempinimeni eli Rock'n'RollaMonsterMovieMadnessMona ei jotenkin mahdu sormukseen kirjoitettavaksi päivämäärän kanssa. Jännä.

Oma sormuksenihan on jo selvillä myös, mutta en tiedä koska sen kävisin sitten hakemassa, mitään kiirettähän tässä ei vielä ole ja sehän on ihan fakta, että jos sen haen liian aikaisin, niin pidän sitä sormessa enivei ja sitten se on ihan mähmäinen ja ruma virallisena hääpäivänä. Herkullista!
Itselläni sormuksen valintaan vaikutti eniten raha. En myöskään halua mitään 3000€ sormusta, jonka varmaan kuitenkin jossain vaiheessa hukkaan, joten päädyin ihan perus timanttisten Diana-sormukseen. Tuo muotokieli kun on meikäläisen silmää hivellyt aina ja varsinkin sisälläni asustavaa mummoa.Tuo sininen safiiri vähän jänskää, mutta se näyttää kyllä ihan normivaloissa lähes mustalta, eli passar ju bra.

Tuo kyseinen sormushan ei passaa tämän kihlasormukseni kanssa lainkaan yhteen, mutta päätinkin, että mieluumin otan sellaisen vihkisormuksen, mistä tykkään ihan hulluna, kun jonkun "ihan kivan", joka mätsää tämän nykyisen sormuksen kanssa. Kakkosvaihtoehtona kuitenkin oli tämmöinen kaveri, joka olisi sopinut kun nenä päähän nykyisen rinkulan kanssa:

Kuvat: timanttiset

Mutta valinta on kuiteskin tehty! Tiesin sen ihan alusta alkaen, että halusin jonkun sormuksen, missä on tuollainen kunnon klohmo tossa keskellä, eikä mitään rivisormuksia. Rivitimanttisormukset...hrrr miten tylsiä. Ja tuossa kakkosvaihtoehdossa tuo klohmo nyt on ihan naurettavan pieni.. En kuitenkaan aio tätä nykyistä kihlasormusta heittää mihkään romukoppaan vaan siirrän sen vain oikean käden nimettömään asustelemaan. Ihan hyvin tää näin meinaan käy!

Muutoin ollaan myös sumplittu vähän kuljetusjuttuja ja ruokajuttuja ja kaikkee tämmöstä perussettiä. Bändille mun pitäis jossain vaiheessa ehtiä lähettään semmoset pakolliset biisitoiveet (lue: Sinatraa), mutta senkään tiimoilta ei mitään ressiä oo.

Pöytäkoristejututkin on suhteellisen selvillä ja pöytäjärjestyksenkin ehdin tuossa taannoin 5minuutissa keksiä. Aattelin jättää näiden ressaamiset sit sinne johonkin hamaan tulevaisuuteen, mutta sanonpa vaan, että tulee mielenkiintonen kesä, kun töitä on enemmän kun koskaan ja pitäis nää kinkeritkin saada jotenkin järjestettyä.

Mut kyl tää tästä ehkä taas joskus! Palaan astialle kun on jotain mielenkiintosta kerrottavaa. Morppa!

Bad hair day

Tällä viikolla olen mm. paskarrellut parin kaasoni kanssa. Kyllä vaan, kutsuja meinaan! Laitan niistä parempaa kuvaa jahka ne on saatu postiin asti ettei mee ihan ylläripyllärit pilalle. Vielä pitäis saada eräältä bestmanilta vähän graafikkoapua ja sit saa pistää kutsut matkaan. Kutsuttavia henkilöitähän on vielä muuteltu tässä viime metreillä, kuten varmaan vielä ehditään muutteleen ennen kun ne itse kutsut lähetetään.. Nyt teillä herää kysymys; miksi stressaan kutsujen lähettämisestä puoli vuotta ennen kinkereitä? No koska olen ihan dille. NOEI!
Meikäläisen kaveripiiristä 70% on viikonloppuisin keikkailevia ja monella viikonloppuja varattuna jo pitkälle syksyyn. Eli varmistaakseni kaikkien mahdollisen juhliin pääsyn, haluan lähettää kutsut mahdollisimman aikaisin. Ja että olisi taas yksi homma vähemmän hoidettavana lähempänä juhlapäivää.

No mutta en mä mistään kutsuista tullu tänne joriseen vaa meinaa tälläytymisestä!
Minähän joudun silloin tällöin laittautumaan ihan todella reippaasti, kun on kyseessä esiintyminen/edustaminen/kuvaukset. Eli minulle on nuo tekoripset ja oi-niin-hurjat kirkkaanpunaiset huulipunat enemmän kuin tuttuja. Meikin suhteen siis mitään radikaaleja muutoksia ei tulla näkemään oman häämeikkini osalta. Eli ei, ette näe minua nudella huulipunalla varustettuna..

Meikin olen ajatellut tehdä itse hyvin pitkälti, koska niin teen aina muulloinkin, kun pitää edustaa. Tällä kertaa tosin ajattelin käyttää kaasojeni meikkitietämystä hyväksi ja he saavat suositella minulle parhaat (mutta edulliset) mahdolliset tuotteet, millä saa sen meikin pysymään koko päivän ja etten näyttäisi heti vihkimisen jälkeen joltain pesukarhun ja pandan välimaastosta. Kukaan näistä meikkikaasoistani ei kuitenkaan suostu minulle varsinaista meikkiä tekemään, koska se on liian stressaavaa, joten täytynee tyytyä omaan kätten jälkeen. Yritin ettiä teille jotain kuvaa meikän naamavärkistä perusmeikeissä, mut eihän mitää semmosta fiksua ny löytyny mistään. Niinkun ei musta näemmä oo edellisen postauksen mukaan yhtään fiksua kuvaa aiemmiltakaan vuosilta. Hah!

Mutta siirrytäänpä sit frisyyriin. Alunperin olin ajatellut laittaa hiuksenikin itse, mutta luulen että näillä todennäköisyyksillä siitä päivästä tulee niin bad hair day ettei ole tosikaan. Olen siis vähän kahden vaiheilla mitä teen, sillä minulla ei valitettavasti ole mikään maailman suurin luotto kampaajia kohtaan (nyt kenenkään tutun tartte vetää siellä hernettä nenään) ainakaan kampauksien kohdalla. Minä kun en missään nimessä halua mitään "liian siistiä" mukamas vintagehenkistä kampausta. Tätä on vaikea selittää, mutta usein näkee jossain ammattilaisten tekemiä old school henkisiä kampauksia ja ne ovat vaan jotenkin liian.. nykyaikaisia.

Minulla olisi pari tuttua, jotka saattaisivat kuitenkin tämän rankan seulan läpi päästä, mutta toinen fakta on se, että itseäni ei hotsittaisi sitten yhtään maksaa siitä, että joku laittaa hiukseni, kun periaatteessa voisin tehdä sen ihan hyvin myös itse. Toisaalta tässä kohtaa kuvaan saattaa astua myös jälleen yksi kaasoistani, jota voisin ahdistella hiustenlaiton tiimoilta.. haah!

Mutta, mitä minä sitten haluaisin kaiken tämän vuodatuksen jälkeen? No kuvamateriaali mitä tähän isken, on hyvin pitälti tasan yhden henkilön pärstästä, mutta minkäs teet, kun neidin hiukset ovat aina yhtä tyylikkäät? Noni, ny lähtee:

 Yllättäen haluaisin kiharaa. Ja suurimmaksi osaksi ainakin hiukset täysin auki. Tuo viimeisin kuva miellyttää silmääni ihan überpaljon, eli voi hyvin olla että käyn nipsasemassa hiuksiani hieman, jotta niistä voisi saada edes jotain tuollaista muhkeaa.

Toisaalta. Olen haaveillut jostain megaisosta hatusta ainakin vihkimisen ajaksi + kuvauksiin, joten en tiedä onko tuollainen muhkea lyhyt tukka vähän huono siinä mielessä, ettei vaan näytä joltain pallopäältä. Itse kinkereissä varmaan heivaisin sen hatun johonkin takavasemmalle, ellei se sitten olisi sellaista kokoluokkaa, mitä jaksaisi käyttää koko illan. Ei siinä, hatuthan eivät myöskään ole minulle mitenkään kauhean vieraita asusteita. Hattuinspiraatio näyttää pitkälti tältä:

 Kappas, Ditahan se siinä taas! Ja vielä omassa hääpuvussaan! Tehdäänpä yksi asia nyt selväksi heti: minä en ole (enää) mikään megaditafani, enkä yritä hänen hääeleganssiaan matkia, mutta kamoon KOLMIKOLKKAHATTU! Toisaalta haaveilen kyllä, että hatussa olisi fasaaninsulkia (kuten ylemmässä kuvassa), koska ne nyt vaan näyttävät niin hienoilta. Ettäs tiiätte. Fasaaninsulkien saaminenkin olisi varsin helppoa kun vanhempieni pihalla asustaa n. 20 fasaania.. nämä sulat saattavat näkyä meidän häissä muutenkin kuin vain mahdollisesti meikäläisen päässä.

Ajattelin että tämä postaus jotenkin selventäisi mun ajatuksia. Mutta ihan yhtä solmussa sitä ollaan kun tovi sitten.

Mutta mitä mieltä olette?  Huomaatteko kuinka yritän saada teitä kertomaan mulle juttuja kommenttiboksiin? Noni, no tehkääs ny sit niin!

Palaan muihin asusteisiin, kun jaksan esimerkiksi kuvata ihanan vintagestrassilaukkuni, jonka löysin Berliinin kirpparilta puoli-ilmaiseksi. Oujee sydämiä!