Tapaamista ja inspiraatiota miekkoselle

Hei vaan hei!

Kuten arvata saattaa, en saanut yhtäkään kuvaa aikaiseksi meidän perjantaisesta hääpalaverista. Oli ihan liian kiire nauraa ja nautiskella parhaista jutuista. Yksi kaasoistani (krhm, jotkut ehkä saattavatkin Niinan tietää), heitti minulle kommentin kuinka joku hänen tutuistaan oli pitämässä myös hääpalaveria ja kuinka siellä keskusteltaisiin tyllien värityksestä ja pöytäkoristeista. No meillä ei mennyt ihan samaan tapaan oma hääpalaveri, jossa käsiteltiin mm. muumimukeja, mitkä ihmeet on tregginsit, huono kenkämuoti, paleltuneet kivekset ja mitä näitä nyt on.. eli joo oli todella tärkeää keskustelua itse häistä. No mut saatiin me jotain aikaiseksikin ja sain nyt "hyväksynnän" muilta, eli vahvistuksen, millaiset kutsut olisivat parhaimman näköiset ja pääsin niitä jo aloittelemaankin. Lisäksi suunniteltiin meidän vihkiseremoniaa, josta porukka olikin yllättävän innoissaan, minä kun pelkäsin että kaikki on asenteella EMMÄÄJAKSA!

Tämän lisäksi viikonlopun aikana on saanut muutenkin asioita sovittua ja funtsittua, kun on ollut yksi kaasoista Helsingistä asti vierailemassa koko viikonlopun. Tänään sain myös kuulla häihin tulevan bändin laulajaakin (koska mullehan ei kelpaa kuka tahansa tyyppi tulkitsemaan Sinatraa!), eli sekin asia on reilassa ja sopparit on hoidettu. Voin tuosta musiikkipuolesta palata sitten myöhemmin aiheeseen. Tuntuu että oon palaamassa kaiken suhteen aiheeseen myöhemmin, mut kattokaas ku hyvää kantsii odotella!

Tämän kaiken muun hössötyksen lisäksi oon yrittäny pähkäillä tolle toiselle puoliskolle häiden vaatetusta kun hänellä ei sen suurempaa visiota asiasta ollut. Törmäsinkin taas sitten pitkästä aikaa Pradan miestenmallistoon, mihin rakastuin palavasti ja aiemmin olin katsellut netistä steampunk-henkisiä hääasuja miehille ja kun heitin idean ilmoille tuolle karvanaamalleni, niin hän oli enemmän kuin mukana. Eli saattaapi hyvin olla, että käymme vuokraamassa jotkut housut ja pitemmän takin, mutta Anni (joka on siis myös loistava vaatturi ammatiltaan, eli jos joku haluaa miehelleen mittatilauspuvun sen dressmannin rytkäleen tilalle, niin kannattaapi ottaa yhteyttä!) voisi tehdä tuollaisen leveämmän liivin sitten lisäksi. Itsehän sain jo Mr. Sundmanin taivuteltua laittamaan leopardiplastronin, koska meidän häissä on PAKKO olla jotain leopardikuvioista ja kun omaan vaatetukseen sitä tuskin tällä kertaa tulee, niin tungetaan sitten miehelle. Tämä on siis yksi hyvä syy lisää, miksi tuo mies on maailman paras.

Mutta niin niitä ideakuvia. Ladies, prepare for drooling:

Kuvat

Tuo viimeisen kuvan vasemmanpuoleinen liivi miellyttää miekkoseni silmää suuresti ja varsinkin yhdistettynä tuohon harmaaseen paitaan. Tuon ensimmäisen kuvan oikeanpuoleinen pitkä liivi on kanssa varsin päheä ilmestys, mutta ei ehkä nyt meidän häitämme ajatellen paras vaihtoehto.

Mutta kyllä se niin vaan kuulkaa on, että puku tekee miehen ja saan aina kylmiä väristyksiä näitä kyseisiä otoksia katsellessani. Nam ja drool, ei mulla muuta.

Kuva

Lisäksi olen muuten miettinyt asusteiden käyttöä herran puvustuksessa ja meiltä löytyisi kyllä kaapista vintage silintereitä ja knalleja, joita voisi harkita, mutta varmaan lähinnä kuvaussessiota varten. Muutoin itse näen kyllä liivin, jossa mahdollisesti olisi juuri remmiä ja rensseliä ja ainaskin kellotasku ja ketju näkyvissä.

Ja tämän kaikenhan kruunaa ne Megaman-kuvioiset Vansit...

Kokemusta rikkaampana

Iltaa arvon kansa!

Olen viettänyt hieman hiljaiseloa älyttömän kiireen vuoksi. Toissa viikonloppuna kuitenkin pääsin kuivaharjottelemaan häitä tuolla Kerholassa, nimittäin hyvä ystäväni juhli omia häitään siellä.

Paikasta jäi vallan kiva fiilis ja toimi erittäin mainiosti. Oli kiva päästä kokemaan paikka myös ikäänkuin vieraan näkökulmasta ja tuli siellä yhden kaasoni kanssa (joka siis myös oli kutsuttu) kirjoiteltua ainakin mieleen kaikkia juttuja, mitä itse voisi tehdä toisin tai mitä pitää muistaa omalla kohdalla. Saatiin paljon hyviä - ja hyvin huonoja - ideoita meidän häidemme suhteen. Kerrotakoon niistä sitten vaikka myöhemmin... Kuvamateriaaliakin on näiden neljän kuvan verran (kopioin törkeästi tuon blondin heitukan naamakirjasta.. HAH!) ja tietenkin täysin julkaisukelvottomiakin kuvia tuli enemmän kuin tarpeeksi. En siis lue noita vessaherutuksia suinkaan julkaisukelvottomiksi..

Kivoja juttuja tuolla juhlapaikalla on ehdottomasti tuo lava ja ihana hieman natiseva vanha lattia. Juhlatilaan sai myös aika kivasti vaihdeltua valaistusta, vaikka alunperin pelkäsin, että olisi vain kaksi vaihtoehtoa - päällä tai pois. Itse olin alunperin ajatellut vuokrata myös sivusalin, mikä näissäkin häissä oli käytössä. Siellä siis tarjoiltiin ruuat ym., mutta nyt jälkeenpäin aloin miettimään, että se saattaa olla melko turha omissa kinkereissä. Ensinnäkin kakunleikkaus on kivempi ehkä hoitaa tilassa, missä ihmiset varmasti näkevät kunnolla.

Kakunleikkuusta päästäänkin ruokaan. Sen verran voin nimittäin tässä valottaa, että meidän häihin ei näillä näkymin pitopalvelua oteta vaan omaksi onneksi lähipiiristä löytyy kokki, joka itse ehdotti, että  voisi tulla parin kokkikaverinsa kanssa meille tekemään sapuskat. Tämähän minua vallan paljon ilahdutti, sillä meidän vieraista varmaan ainakin puolet ovat kasvissyöjiä, osa jopa vegaaneita ja en todellakaan halua, että he joutuvat syömään jotain nuhjuisia täytettyjä paprikoita ja kasvisgratiinia.. eli sain sitten suunnitella tuon ystäväni kanssa ruuat alusta pitäen (no hänhän lähinnä heitti kaikkia älyhyviä ehdotuksia ja minä vaan nyökyttelin ja maha kurni). Pyritään käyttämään mahdollisimman vähän mitään valmismateriaaleja ja mennään sillä mentaliteetilla, että ruoka on kasvisruokaa, mihin saa lisätä halutessaan lihaa. Tulee ihan vesi kielelle kun pelkästään mietinkin, mitä kaikkea on luvassa..

Se, että kaveri hoitaa ruuan teon, tuo tietty sen ongelman, että astiat ym. pitää vuokrata jostain. Mutta toisaalta, mieluumin syön helvetin hyvää ruokaa ja maksan vaikka astioista enemmän, kun vedän jotain kumiperunoita ym. Hyvän tästä diilistämme tekee lisäksi se, että minähän en halua mitään perus kermakakkuja kinkereihime - eikä myöskään tuo toinen puolisko, vaan ainoa mahdollisuus on meikäläisen äiten tekemät juustokakut. AI ETTÄ KUULKAA! Juustokakut saa sitten kikkailtua sen värisiksi kun haluaa ja paljon makuvariaatioita. Juustokakkujen lisäksi suunnitelmissa oli cupcakesit samoissa väreissä kun juustokakut ja ne taiteilee yksi rakkaista ystävistäni, joka on myös kondiittori ammatiltaan. Siinä saakin sitten muutamat kuppikakut vääntää, että kaikki halukkaat saavat omansa..

Yksi ihana juustokakkuidea on Kinuskikissan sivuilla oleva Lakritsikakku, jolla saa aika hianon mustan sävyn kakkuun. Tämä kun olisi yksi niistä väritoiveista :) Kaasoni on muistaakseni tätä joskus tehnyt ja antanut minunkin maistaa ja oli kuulkaa niin hyvää, että oksat pois!

 Kuva

Ja niistä cupcakeseista puheen ollen, törmäsin tähän kuvaan ja älyttömänä Dexter-sarjan fanina nämä jäivät kyllä niin kummittelemaan mieleen... tuo kiva horror-look on vaan ihana lisä. Noi olis NIIN HIENOJA! No ehkä en nyt pistä sitä raukkaparka ystävääni tämmösiä tekemään, mutta pakko joskus ehkä testata... ehkä halloweeniks?

Aika paljon on vielä kyllä mietittävää tuon ruuan puolelta ja kaikkien käytännön asioiden kanssa, mutta asioilla on tapana lutviutua ja jos ei ole, niin minä vaan pistän ne jotenkin lutviutumaan. Ni.

Asioiden järjestelyä tulee auttamaan se fakta, että meillä on kauhea joukkoa kaasoja ja bestmanejä. Ihan vaan siksi, koska tunnen niin monta ihanaa naista, että halusin heidät kaikki tähän projektiin mukaan. Meillä on siis tulossa 4 muikkelia ja 4 ukkoa auttelemaan häiden kanssa. 3/4 näistä sattuu myös olemaan pariskuntia, eli siinäkin mielessä aika hyvä munkki :)

Tulevana perjantaina ollaan päätetty järjestää tällainen illanistujaishäppeninki, missä kaikki nämä ihmiset näkevät toisensa (suurin osa on kyllä jo tavannut ja hengaillutkin yhdessä), jotta on kivempi järkätä hommia, kun tuntee ketä muita on mukana. Tarkoituksena tuon illan aikana olisi suunitella meidän vihkiseremoniaa, se kun ei ihan tule olemaan sieltä perinteisimmästä päästä.. tämän lisäksi varmaan naikkosten kanssa pistetään askartelupaja pystyyn ja ruvetaan taiteilemaan kutsukortteja, minä en niitä nimittäin yksin väännä ja Mr. Sundmanillakin oli kauhun katse silmissä kun se varovasti yksi päivä kysyi, että koska me joudutaan niitä nyt kaksin tekemään. Tässä siis yksi hyvä syy lisää, miksi ottaa mahdollisimman monta ihanaa naikkosta auttelemaan ;)

Toivottavasti perjantaina muistaisin jotain kuvamateriaaliakin ottaa, mutta jos en, niin se tarkoittaa vaan sitä, että meillä on ollu niin kivaa ettei siinä mitää kuvia kerkee napsimaan. Jotain muuta varmasti kyllä tulee napsittua..

Eiköhän tämä taas tällä erää. Palataan astialle toivottavasti viikon lopussa jahka hääiltamasta ja siitä seuraavasta Teerenpeli Teasesta on selvitty!

THE dress

No se puku. Sitä varmaan suurin osa blogin lukijoista (eli kaikki kaverit jotka minut tuntee :D ) mahtavat miettiä. Suurin kysymys varmaan monen huulilla on, että teenkö pukuni itse?
Niille tiedoksi, jotka lukevat tätä blogia, eivätkä tunne minua (ensinnäki MOI!), niin minähän olen ammatiltani pukuompelija ja teen vaatteita työkseni - myös hääpukuja.

Minähän pääsisin oikein edullisesti, jos tekisin pukuni itse, mutta kuten tuossa mainitsin, niin ompelen päivät pitkät vaatteita toisille ja myös niitä hääpukuja. Voitte siis vaan kuvitella, kuinka paljon innostaa enää normitöiden jälkeen alkaa vääntää itselleen pukua, jota on vielä erittäin vaikea itselleen sovittaa? No niinpä, en oo tekemässä. Älkää toki ymmärtäkö väärin - rakastan tehdä hääpukuja muille ja se on aina varsin mieluisaa, varsinkin kun asiakaskuntani puvut ovat yleensä aina jotain hieman erilaisempaa.

Päätin jo aikoja sitten, kun hääpuvusta sai ruveta haaveilemaan, että teetän sen hyvällä ystävälläni Anni Hirolla. Hän jos joku ymmärtää täysin mitä haluan ja hänen työnsä jälki on ihan omaa laatuaan erinomaisuutensa vuoksi.

No mitä minä sitten haluan? Se, että pukuni ei tule olemaan valkoinen, ei varmaan kauhean monelle ole mikään yllätys. Sinällään minulla ei ole valkoista vastaan mitään, mutta tuskinpa mitään hullun kokoista kermapitsihärpellystä tulisi käytettyä sen valkoisen värin vuoksi muutoin enää ikinä ja mitä sitä nyt sitten kaapissakaan jaksaa säilyttää tilaa viemässä? Joten värillistä tulee olemaan - väri jääköön vielä salaisuudeksi, palaan asiaan sitten kun tehtailu alkaa :) Ja puvusta tulee sellainen, jota voin käyttää tulevaisuudessa myös esiintymisasuna. Eli tosi sellainen pliisu ja yksinkertainen... NOT.

Itse hääpäivänä olen suunnitellut pitäväni kahta eri mekkoa, koska en todellakaan jaksa koko iltaa viettää täyspitkässä mekossa, vaan bailaamaankin pitää päästä rennolla meiningillä. Tämän vuoksi teen kakkosmekon itse itselleni (sen kanssa kun ei tule niin paljoa päänvaivaa). Ja koska me olemme menossa ensin maistraatissa hoitamaan nämä lailliset velvollisuudet pois alta ennen itse hääpäivää, niin olen ajatellut sitten tehdä jonkun simppelin mekon siihen tilaisuuteen vaikka sitten siitä valkoisesta. Jaa miksi mennään ensin maistraatissa "naimisiin" ja sitten vielä toisen kerran joskus toiste? No siksi, että meillehän tuo maistraattivihkiminen ei meinaa hevonhuitukkaa, mutta emme myöskään halua, että meidät "vihkii" hääpäivänämme joku random Lissu, joka kiskoo siitä vielä 200€ itselleen ja pahimmassa tapauksessa jaarittelee jotain ihan turhanpäiväisiä. Meidät tulee vihkimään eräs tuttumme, joka sopii vihkimisseremoniaan kuin nenä päähän. Nyt täytyy olla kauhea mysteeriemäntä, mutta en valitettavasti voi kertoa kun vasta hääpäivän jälkeen, kuka tuo henkilö on, sillä se pysyköön salaisuutena kaikille vieraillekin.

No mutta niin, tässä olisi nyt hieman sitä inspiraationlähdettä omaa pukuani varten kuvien kera. En halua itse hääpukuni olevan mikään kauhean muhkea tylliunelma, koska haluan mennä hyvin klassisella linjalla. Minulle on myös tulossa megakorsetti puvun alle, niin ei sellainen uuma sitten ihan tyllipörhellyksessä tule halutulla tavalla esiin. Ja megakorsetilla tarkoitan Annin taidonnäytteitä, joilla lähtee rapsakka määrä vyötäröltä pois. HUOM! Olen kokenut korsettien käyttäjä ja pari vuotta sitten käytin moista ihan päivittäinkin, tässä yksi todiste (itsetehdyssä korsetissa, joka yllättäen on esiintymiskäyttöön, kuten koko muukin garderobi kyseisessä kuvassa):

Noniin se siitä melkein nakuilusta. Minusta tosin löytyy aika vähän mitään edustavia kuvia, jossa olisi enemmän vaatteita päällä. Ehheh. Mutta NYT niitä pukukuvia..

Kuva

Kuva

Kuva

Eli merenneitohelmaa, pitsiä ja haluaisin pukuuni jotain viimeisen kuvan olkainmeininkiä. En siis halua mitään olkaimetonta pukua, vaan jotain pitää tapahtua olkapäiden paikkeilla. Ja koska olen aika rintava, niin yläkropassa ei kuitenkaan saa olla liikaa kangasta (esim kaulaan asti), koska se näyttää itselläni todella tunkkaiselta.

Kuva

Tämä ylläoleva puku ja melkeinpä koko nainen miellyttävät silmääni niiiiiin paljon, ettei sitä oikein voi edes sanoin kuvailla. Päähineestä ja kukkapuskasta lähtien niin upea ilmestys että huh.

Siksi toiseksi mekoksi olen suunnitellut tekeväni jotain tämän tyylistä. Sen kanssa ei onneksi tarvitse stressata sen pahemmin, kun teen sen kerta itse. Väriksi tulee sama, mikä on varsinaisen hääpuvun pohjana ja käytän samaa pitsiä (jos jää yli), mitä toisessakin puvussa.

 

Mitä materiaaleihin tulee, niin osaan olla aika kranttukin. Olen siis jo löytänyt pukuuni sopivan pitsin, mutta piti lähteä tuon rapakon taakse sitä hakemaan, eli teretulemast Viroon! Sieltä löytyi ihana pitsi, jossa EI ole kukkia. Siinä onkin kuulkaa haastavampi tehtävä kun mitä voisi luulla, löytää pitsi ilman kukkakuosia.. ja tietenkin piti pitää mielessä, että budjetti olisi mukava pitää mahdollisimman pienenä. No se oikea pitsi kuitenkin onneksi löytyi ja olen nyt muuten jättänyt kankaiden katselun sikseen ja ajattelin että Annin kanssa sitten palaan asiaan kun se on ajankohtaista, mikä saattanee olla pikemmin kuin luulin, nimittäin jo lounastreffeistä tuossa juteltiin :) Maruseki-treffeistä that is. Omnomnomnom! 

Mutta eiköhän tämä tällä erää oman puvun tiimoilta. Mr. Sundmanin puvusta ei vielä sen suurempaa tietoa ole, muuta kuin että hän haluaa laittaa jotain, mitä joku rokkarikin vois pistää päälleen (en nyt muista kenestä oli kyse). Ja kengiksi tulee minun vuosi sitten joululahjaksi teettämät vansit Megaman-maalauksilla. Nii-i, pelinörtti, mikä pelinörtti.

Mutta tähän loppuun voisin vielä laittaa pari kuvaa lempparihääpuvuistani, mitä olen muille tehnyt. Kertokaa ihmeessä, mitä tykkäätte ja jos kiinnostaa minulta joskus jotain tilata, niin hop hop putiikkiin: www.oliviarougeshop.com

Juhlapaikka

Nyt kun on päästy tutustumaan jonkin verran, niin ajattelin aloittaa tämän hääsuunnitelmien purkamisen yhdellä isoimmista asioista, nimittäin juhlapaikalla.

Minulle oli täysin selvää, mitä juhlapaikalta vaadin ja sen vuoksi paikat jäivät aika vähiin.
1. Halusin ison tilan, johon kaikki n. 100 vierasta mahtuu hyvin ja he näkevät ohjelman hyvin.
2. Tilassa piti olla oikea lava, ei siis mitään 10cm korkeaa räpellystä. Tämän kun yhdistää tuohon ensimmäiseen vaatimukseen, niin soppa on jo valmis.
3. En halunnut mitään uudenkarheaa tilaa, vaan juhlapaikassa tuli olla jokin ihana vanha fiilis ja arvokas ulkomuoto oli plussaa. Tämä siitäkin syystä, että paikka ei vaatisi niin paljon koristeluita, kuin ehkä joku perus seurantalo (saan vieläkin kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta, että pitäisi juhlia keskellä puolapuita...).
4. Paikkaan saisi tuoda omat ruuat ja juomat.

Soppa oli siis valmis.

Ensin yksi hyvistä vaihtoehdoista oli Mäntän Klubi, missä olen joskus itsekin ollut esiintymässä, joten tiedän millainen paikka on kyseessä ja millaista siellä on myös esiintyä :) Paikka on ihan uskomattoman upea ja siellä olisi ollut mukavasti myös yöpymismahdollisuus. Päädyimme kuitenkin lähemmäksi kotiamme - eli Mansesteria nääs, koska faktahan nyt on, että ihmisten on huomattavasti helpompi matkustaa kauempaa kohti Tamperetta ja löytää yöpymispaikka ym. täältä, kuin suunnilleen keskeltä mettää. Lisäksi Mäntän Klubilla on A-oikeudet ja oma pitopalvelu.
Mutta kattokaa ny kuinka hiano se on!!

 

Kuvat

 Kuva

Koska Mäntän Klubi ei sopinut täysin meidän tarpeisiimme, lähdimme metsästämään jotain lähempää kotiseutuja. Tässä vaiheessa muistin, että olin joskus katsellut Nokian Kerholaa, mutta todennut sen sitten jollain tavalla epäsopivaksi (lieneekö ollut tuntitaksalla hinnoittelu). Nyt kuitenkin katsoin paikkaa täysin uusin silmin ja totesin, että paikkahan täyttää kaikki kriteerini, mitä kunnon natsimorsiamena olen keksinyt. (Minä sitten muuten vihaan sanaa morsian. Kivaa olla sellainen.)

Kerhola on otettu käyttöön 1930-luvulla, joten se sopii tunnelmaan kuin nenä päähän. Tilat ovat ihanan arvokkaan tuntuiset ja sitä tilaa itseään on vaikka kuinka. Lava on suuri ja sinne mahtuu isompikin bändi (meillehän ei mitään pientä trubaduurijoukkoa ole tulossa..) JA siellä on hyvä takahuonekin! Bäkkäribileet, jee!

Parasta tässä Kerholan valitsemisessa juhlapaikaksi on se, että hyvä ystäväni on menossa tänä lauantaina naimisiin siellä, joten pääsen sniikkailemaan ja kokemaan itse vieraan osalta, millainen paikka on juhlatilana.

Kattokaa ny, kauhee määrä natiaisiaki mahtuis saliin! (meillähän tosin lapsia ei ole vieraslistalla..)

 

 

Kuvat

 

Kuva

Parempia kuvia ei interwebsistä löytynyt, mutta jos joku haluaa, niin voin kuvailla seuraavan kerran siellä käydessäni itse.

Vihkipaikkaan palaan myöhemmin, sillä se pysyköön vielä salaisuutena, kunnes kutsut on saatu vieraille. Mutta kirkkoon ei olla astelemassa, tulkoon se selväksi jo tässä vaiheessa.

Kohtaus 1

Morjesta pöytään vaan kaikille!

Tämä blogi on ehkä hyvä aloittaa esittelemällä itseni, ja mistä blogissa edes on kyse.
Tämä on kuulkaa hääblogi. Juuri niin, joskus yhdelle kaasolleni uhkailin, että minä en sitten KOSKAAN aloita mitään hääblogia, mutta näin pääsi käymään kuitenkin.

Blogi toimii itselleni ikäänkuin muistikirjana asioista, mitä on jo hoidettu ja mitä tulee vielä hoitaa ja yleisenä inspiraatiokokoelmana. Toivon mukaan joku muukin saattaa saada jotain inspiraatiota jutuistani, tai sitten ei.

No kuka minä sitten olen ja kenen kanssa olen menossa naimisiin?
Olen siis Tamperelainen 25-vuotias yrittäjä ja toimenkuvaani kuuluu oman Olivia Rouge-putiikin pyörittäminen, burleskiesiintyjänä toimiminen sekä erilaisten tapahtumien tuottaminen. Lisäksi käyn myös muuan asusteliikkeessä silloin tällöin extramyyjänä. Eli juu, kiirettä pitää.

Sulhoni kulkekoon nimellä Mr. Sundman (nimi vaihtunee h-hetken koittaessa :) ) ja olen hänen kanssaan taivaltanut samaa polkua jo melkeinpä vuosikymmenen. Asumme omassa kerrostaloasunnossamme kahden kissamme kanssa ja yllättäen tämä häiden suunnittelupuoli on aika pitkälti allekirjoittaneen harteilla, mikä ehkä toisaalta on parempikin.

Häitä olisi tarkoitus juhlia syyskuussa 2013. En halua toitottaa, että häämme olisivat niin kauhean erilaiset, mutta tiedossa ei kuitenkaan ole ehkä perinteisimpiä skenaarioita.

Tervetuloa seuraamaan blogiani ja tätä mukamas bridezillan matkaa kohti - ei ainakaan alttaria.