Wohoo!

Hieman olen taas viettänyt hiljaiseloa, mutta eipä ole taaskaan ehtinyt hirveästi häiden kanssa touhuta muiden töiden keskellä. Kohta kuitenkin alkaa taas helpottamaan ja ehtii keskittyä näihinkin kinkereihin.

Jotain kuitenkin ollaan saatu aikaiseksi ja hoidettua pois alta, ensimmäisenä Mr. Sundmanin sormus on vihdoin valmis!

(tahaton kissantassu eksyi kuvaan mukaan....)

Sormuksesta tuli hienompi, kuin olisimme ikinä voineet kuvitella ja miekkonen on siihen varsin tyytyväinen. Kyseessä ei ehkä ole se kaikista perinteisin sormus, mutta herran ollessa melkoinen pelinörtti, niin kyllä tuo ainakin kantajalleen sopii ja sitä tullaan varmasti mieluusti pitämään sinne harmaahapsiksi asti. Sormuksen materiaalihan on titaania ja koristelu on hopeaa. Suosittelen siis todella lämpimästi Aurifaberia, jos kaipaa jotain erikoisempaa mittatilaustyötä. Ihan mahtava palvelu ja sai hyvin infoa ja ideoita, vaikkei itse sormuksista mitään tiedäkään! Oma sormus olisi sitten kai myös tässä lähitulevaisuudessa hankinnan alla, mutta tuumailin, että voisin uskaltautua odottelemaan kesän alennusmyynteihin asti, jos vaikka kävisi mäihä ja sormus löytyisi varsin edullisesti.

Toinen minun sydäntäni valtavasti lämmittävä asia on se, että tämä ylläoleva uskomattoman kaunis menopeli on MEIDÄN HÄÄAUTO! 40-luvun chryslerit saavat meikäläisen sukat pyörimään jaloissa, joten mikä sen parempi, kuin saada sellainen menopeliksi tuona ihanana päivänä! Auton saamisesta suuri kiitos kuuluu rakkaille ystävillemme, joiden naapuri tuon menopelin omistaa. EN MALTA ODOTTAA ETTÄ PÄÄSEN JO KYYTIIN! ÄÄÄÄÄ!

Kävimme viime viikolla myös ensimmäistä kertaa Annin kanssa tapaamisessa pukuihin liittyen. Minusta hän ei suostunut mittoja vielä ottamaan, jos vaikka tässä sattuisi pari kiloa vielä lähtemään, mutta miekkosen mitat otettiin ja katsottiin jo alustavasti kankaita pukua varten. Siitä tulee kyllä niiiiin hieno!

Myös vihkiseremonia ollaan nyt saatu suunniteltua ja lähetettyä tekstit eteenpäin meidän "vihkijälle". Voin sanoa, että siinä oli kyllä melkoinen homma saada keksittyä, mitä siellä tilaisuudessa haluaisi sanottavan.. mutta nyt sekin on hoidettu ja jäädään odottamaan erästä juttua sitten tuolta "vihkijältä", mikä kruunaa kaiken.

Tähän loppuun voisin todeta, että on uskomattoman hienoa omistaa niin paljon ihania ystäviä ja kontakteja, joiden kautta saa ihan uskomattomia diilejä häiden suhteen hoidettua. Oikeasti, jos olisi pitänyt vaan kaikki hoitaa joidenkin tuikituntemattomien yrityksien ym. kautta, niin häidemme budjetti olisi varmaan kolminkertainen.. Eli siis KIITOS kaikki ihanat ystävät, jotka ovat meitä auttaneet ja haluavat olla mukana näissä kinkereissä ja auttavat tekemään niistä parhaat evör!

Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa... jatketaan taas kun on jotain kerrottavaa :)

Äitienpäivän viettoa

Olipas rento viikonloppu vanhempieni luona Pohjaslahdella! Tuli vietettyä ihana äitienpäivä perheen kesken ja syötyä ulkona.

Vietettiin myös Mr. Sundmanin kanssa myös eräänlaista 10v päivää, nimittäin tasan 10 vuotta sitten sain vanhempani nakitettua Helsinkiin ja omana taka-ajatuksena oli nähdä tuo herra toista kertaa ikinä. Vietimme kivan päivän karvanaaman kanssa ja päätimme myös korkata ensimmäiset kesän jäätelöt Helsingin tuomiokirkon portailla. No nyt ei ihan Helsingissä oltu, mutta päätettiin ne jäätelöt kuitenkin nautiskella :)

Viikonloppuna tuli tehtyä myös kiva toteamus. Kerroin teille aiemmin tuosta laihtumisprojektistani ja kuinka se on kannattanut. No lisää vettä myllyyn lisäsi se, että päätin vanhempieni luona kokeilla äitini hääpukua, sillä mahdollisuus sen käyttämisestä on ollut minun haaveissani pienestä pitäen. Viimeksi kun pukua testasin, niin se ei mennyt kiinni ja joskus aiemmin testatessani, en ollut vielä ihan ehkä tarpeeksi aikuistunut, että puku olisi näyttänyt yhtään miltään päälläni. Vaan kuinkas nyt kävikään? TA-DAA!

Se oli TÄYDELLINEN! Äitini antoi minulle luvan ottaa mekon mukaani, kun ei sillä kukaan siellä aitassa mitään tee. Mekko on aivan ihana sellaisenaan, mutta itseni tuntien, tulisin tuskin sitä käyttämään tuollaisena maksipituisena, joten olen vähän tuumaillut sen lyhentämistä hieman. Tein myös ikäänkuin päätöksen siitä, että taidan laittaa tuon kyseisen mekon päälleni meidän maistraatin siviilivihkimiseen :)

Muutoin viikonloppuna mietittiin hääasioita vähän joka kantilta ja katsastin uusinnan siitä Kuninkaalliset Häät-ohjelmasta. En tiedä olenko oikeasti turhempaa ohjelmaa nähnyt? Jopa Jersey Shore voittaa sen juonenkäänteissään.. No mutta enivei, tuli siellä porukoitten luona tehtyä jotain muutakin häihin liittyvää, nimittäin kerättyä pöytäkoristemateriaaleja:

Ja ei, en ole suunnittelemassa mitään megaluontopöytää, mutta tuollaiset kuolleet oksankäkkyrät sopivat kuin nenä päähän ja mikäs sen parempi paikka hakea niitä, kuin porukoitten tontin ylijäämäoksat :)

Hauskaa, että ehdin jo eilen illalla saada jonkun pienen ahdistuskohtauksen, että ei saakeli, ne hääthän on ihan kohta jo ja en ole tehny mitään. Kunnes tein sellasen tosi nopean to do listan ja sain siitä melkein puolet hoidettua eilisen illan aikana. Että ei kai tässä mitään hirveetä hämminkiä oo..

I'd rather be fat than fugly

Iltaa kansalaiset! Med börjare vai mitensenymeni.

Tänään ajattelin kertoa teille aiheesta nimeltä läskit. Miten läskit liittyy hääblogiin? No vaikka mitenkä kuulkaa! Itse olen tässä vuosia naureskellut hääohjelmille ja ihan todellisessa elämässäkin, kun morsiamet ostavat liian pieniä hääpukuja ja ajattelevat sitten rääkkäävänsä itsensä parissa kuukaudessa pieneksi, jotta mahtuvat unelmiensa hääpukuun. Eihän siinä ole niinku mitään järkeä sanon minä. Toinen vaihtoehto on, että morsiamet ostavat täysin vääränkokoisen puvun ja sitten päättävät käydä korjauttamassa sen jollain ompelija-raukalla. Voin ihan näin ompelijana sanoa, että ei se kuulkaa aina mitenkään halvemmaksi välttämättä tule jos koko puku pitää melkeinpä purkaa osiin ja koota uudelleen.. Mutta ei mennä tähän.

Nyt nimittäin itse osittain kuulun noihin kauhumorsiamiin, jotka haluavat laihduttaa hääpäiväänsä varten. Tosin itselläni taka-ajatuksena ei ollut että mun on PAKKO laihduttaa HÄITÄ VARTEN. Ei suinkaan, vaan tein päätöksen aloittaa hieman terveellisemmän elämän noin niinku muutenkin ja totesin siinä sitten, että niin, ne hääthän voisi olla semmonen hyvä takaraja siihen ihannepainon tavoittamiseen.

Itsehän olen tässä vuosien saatossa paisunut kun pullataikina ja loppuvuodesta se alkoi tosissaan vasta ahdistamaan, kun puntari rupesi näyttämään uutta kymmenlukua. Päätin siis rakkaan ystäväni kanssa aloittaa sellaisen terveen ja fiksun laihdutuksen. Ja tiättekö mitä? Eilen puntarissa piipahtaessani se näytti, että painoa olis pudonnut 10,5kg siitä kun alotin. Meinasin vallan persiilleni lentää, mutta kivahan tuollainen lukema oli nähdä puntarissa. Aloitin siis projektin heti joulun jälkeen ja tässä nämä 4kk on pikkuhiljaa opeteltu uusia elämäntapoja. Ja on meinaa ollu yllättävän helppoa ja en tajua, miksen oo tehny tätä aiemmin.

En todellakaan tarkoita tällä postauksella, että kaikkien pitäisi ruveta laihduttaan ja ettei häissä voi näyttää hyvältä juuri sellaisena kun on, mutta ajattelin vain pistää tämmöisen kannustuspostauksen niille, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen omaan peilikuvaan ja haluisivat tehdä asialle jotain. Voin sit kattokaa antaa jotai hyviä vinkkejäki jos haluutte! Voin olla teidän maailman randomein online personal trainer, joka ei tiiä yhtää mistä puhuu! Hyvä myyntipuhe eikö?

No mutta kiteytettynä: vähensin hiilarit minimiin ja aloin syödä 5-6 kertaa päivässä, aloin liikkumaan inasen enemmän (ihan hirveitä liikuntaspurtteja en ole pystynyt pitämään, sillä kun tekee 5 duunia, niin ei oikein aika meinaa riittää ja se unikin on ihan pop) ja jätin bailauksen vähemmälle. Bailaus jäi myös vähän tuon ylitömäisen työtaakan vuoksi, mutta enpä oo kaipaillu hirveesti niitä "oonkohan mä vielä kännissä vai onko tää jo krapulaa"- oloja. Tässäkään en tosin ole mikään absolutisti ja sano että HYI TEITÄ JOTKA JUOTTE, HÄVETKÄÄ!, sillä itsehän olin varsinainen sieni vielä puoli vuotta sitten ja en sano, että sekään nyt mikään huono tie on, jos vaan on kivaa. Kohtuus toki kaikessa, mutta ite totesin, että mummo sisälläni alkoi taas pilkistää nurkan takaa ja totesi että nyt riittää moinen humpuuki! Mistä tiedätte, ettei musta ole tullut kauheeta jeesustelijaa asian suhteen? Koska kirjoitan tätäkin tekstiä avatun siideritölkin voimalla.

En tiedä oliko tässä tekstissä yhtään mitään järkeä, eipä varmaan, mutta näytetään teille ny hieman kuvamateriaalia siitä, että mitä mulle on ehkä tapahtunu tässä 4kk aikana! Kuvakulmat ym. ei nyt ole samanlaiset, mutta ehkä tajuatte pointin. Ja vielä loppukaneettina: en pitänyt itseäni rumana ällötyskasana tuolloin 10kg painavempanakaan, totesin vain, että terveydellisesti tilani ei ehkä ollut paras mahdollinen.

 Lokakuu 2012

Toukokuu 2013

Että sellasta tänään.