2kk

Olen nyt ollut omasta mielestäni virallisesti 2kk rouva (oikeasti virallisesti jo 3kk, mutta pyh minä mistään laillisuuksista!).

Jotenkin heti siinä häiden jälkeen inspis hävis täysin ja ei oikein jaksanu ajatella, että tännekin pitäis varmaan saattaa "satu päätökseen", eli kertoo häistä.

No nehän oli maailman parhaimmat. Ikinä. En oo varmaan ikinä yhden päivän aikana itkenyt ja nauranut yhtä paljon ja ollut yksinkertaisesti onnellinen.

En nyt viitsi lähteä koko päivän kulkua teille kertomaan sana sanalta, sillä yleiskatsaus löytyy aika hyvin Nelliinan blogista. En siis pidä häitämme mitenkään hys hys-meinkinä ja ajattelisi, että niistä kertominen tai ihmisille jakaminen rikkoisi jotenkin yksityisyyttämme, mutta emminä vaan jaksa kirjoittaa niistä kinkereistä sen enempää, kun on niin hyvin tiivistettynä Niinankin blogissa :) Toinen blogi, mistä löytyy myös hieman allekirjoittaneen tekstiä, löytyypi täältä: Best day ever

Tässä teille kuitenkin hieman kuvamateriaalia vielä ja meidän virallinen häävideo.

 

Kaikki kuvat: Jarno Lindholm

Video: Paavo Pengermä

Kiitos kaikille blogiani seuranneille! Kysymyksiä saa laittaa häihin liittyen ja kommentteja saa jättää :)  Rouva Kiuru kuittaa!

No ne polttarit..

Alotetaanko tää postaus nyt vaikka sanomalla että HUH! Mulla oli ehkä maailman legendaarisimmat polttarit EVER ja nauran edelleenki ku muistelen niitä.

Oli siis muuan lauantaipäivä, kun tämä kaikki tapahtui ja itsehän olin vähän uumoillut, että polttarit saattaisi olla sinä kyseisenä lauantaina, mutta viime metreillä sitten totesin että ei varmaankaan. Menin normaaliin tapaan töihin (ihmettelin tosin koko viikon, että miksi minulla on 4h vuoro laitettu kun töissä on kaksi muutakin työntekijää..). No ehdin olemaan töissä ehkä 20min ja kauhee stressi päällä, kuinka pitää saada koko pulju siihen kuntoon, että pomo on tyytyväinen kun tulee maanantaina saikultansa takaisin. No enpä tiennyt että pari liikehuoneistoa edempänä oli tämmönen porukka:





No eipä siinä kauaa mennyt kun pikkuruiseen Glitteriin marssi kolme suunnilleen vaatekaapin kokoista moottoripyörä-äijää. Melkein täyttivät koko liikkeen. Toinen työkaveri siinä katto silmät selällään että mitävvvv ja mä käännyin katsomaan ja ystävällisesti kysäisin, että voisinko olla herroille avuksi. No he olivat minua kuulemma tulleet hakemaan ja siinä sitten hypin tasajalkaa intopiukeena ja olin et JUMANKAUTA MÄÄ NII ARVASIN TÄN SAAKELI!

No sitten ei muutaku kamat kasaan ja pihalle, jossa odotti mun kyyti. KELEPAS! Piti siinä vähän kellohametta vaihtaa ergonomisempaan vaatetukseen ennenku lähettiin.. (eyelinerit ei kyllä olleet yhtään yhteistyökykyisiä matkan aikana, mutta ei se menoa haitannu!).

Wheeeeee!

Prätkä-äijät ajo mut tutuille hoodeille kaasoni Albinen luo (asutaan samalla kadulla) ja siellä sitten sain ihan älyhyvän brunssin ja sen jälkeen tuli eka tehtävä. Leikata tommoset farkut sopiviksi sortseiksi. Mähän oisin halunnu tehdä niistä ihan törkeen lyhyet, mut en kuulemma saanu.. mentiin siis ihan törkeen hirveellä polvipituudella, mikä ei toimi kun ehkä joillain miehillä..

 

Sitten alkoi tuleen enemmän vaatekappaleita, mitä pukea päälle ja alkoi itsellekin pikkuhiljaa valjeta, mihin suuntaan sitä oltiin menossa... WHITE TRASH TRAILERPARK POLTTARIT!!!!!! Ennenkun kukaan ihmettelee, niin kaverit halusivat tehdä jotain todella anti-burleski-glitter-bling-glamouria, joka ei mua haitannu kyllä yhtään. Meillä oli Albinen kanssa ollut aiemminkin puhetta, että oltais vappuna haluttu lähtee pyöriin kaupungille white trash-pariskuntana, mutta se sitten jäi. Joten tämä tuli kuin tilauksesta! Kun oma look oli valmis, niin sain mennä keittiöön kattoon ihan uskomatonta teemakakkua, jonka häiden cupcakeistäkin vastaava Mirva oli vääntänyt:

Mun meno parani entisestään siinä vaiheessa, kun muut henkilöt porukassa ilmoittivat, että aikovat pukeutua myös teeman mukaan. IHAN MAHTAVUUTTA! Hetken kuluttua se meininki olikin sit hyvin pitkälti tämä:

En oo ehkä ikinä ollu näin ylpeä ulkomuodostani. Noi kengät oli ehkä maailmanhistorian järkyttävimmät ja kuulemma löytyneet Tesoman kirppikseltä 3€. No en ihmettele.

Sit lähettiin seuraavaan paikkaan kun kaikki olivat kaunistautuneet.

Kaikki on niin kauniina! Ja huvittavintahan tässä on, että oikeesti mun kaveripiirissä ei oo kun hyvännäkösiä naisia, niin miten ne voi näyttää tältä?!

Lähdettiin ajeleen johonkin Kangasalan takapajulaan ja mulle tuli ihan vallan hedari siitä miettimisestä. Tavattiin Kangasalan linja-autoasemalla joku kurkkusalaattiin pukeutunu mies ja ajattelin et ei saakeli ny mitään armeijan bootcampeja... ainakaa näissä vaatteissa tai KENGISSÄ! No matka jatku entistä syvemmälle mehtään ja sit yhtäkkiä käännyttiin ja yksi pieni kyltti mulle paljastikin mitä oltiin menossa tekeen..

 

 No ammuskeleen, niinku kunnon hillbillyt tekee! Totesin tässä vaiheessa, että mun polttarit on varmaan sata kertaa äijemmät kun ton mun karvanaaman ikinä, mutta toisaalta mä oon meistä se, joka haluais mennä pelaan painballia ja on ihan ässä megazonessa ja silviistee..

<3

Ampumisessa meni yllättävän kauan, jotain 3h ja siinä vaiheessa oli jo kauhee jano (yllättäen mitään alkoholiakaan ei ollut tietenkään saanut nauttia kun tuliaseet käsissä heiluttiin. Ei siinä että alkoholittomuus minua nyt niin paljoa olisi haitannutkaan) ja nälkä, joten missiosta suoriutuneena lähdettiin suorin vartaloin kohti jotain ruokapaikkaa.

Matkalla kohti tamperetta sain puhelun, että McDonald's vai Hesburger ja mietin että ei saakeli ei kumpikaan. Annoin sitten vapaat kädet ja niin kurvattiin McDonaldsin pihaan gourmet-aterialle. Itsehän en nykyään enää pahemmin noissa kahdessa puljussa ramppaa vaikka burgereita yleensä rakastankin, joten olin vähän viha-rakkaus-fiiliksellä tajutessani et ei saakeli me mennään oikeesti mäkkiin. Mut mihinkäs muualle sitä white trash jengi menis ulos syömään? Niinpä. Ostatin tytöillä itelleni Happy Meal-aterian ja sain jonku itse ilkimys- lelun mukana, jonka sain viedä karvanaamalle lahjaks. Enkö olekin ihana?

Mäkistä suunnattiin hetkeks vielä toiseen päähän kotikatuani ja hetken päästä jatkettiinkin eteenpäin ja käskettiin käymään kotona hakemassa tavaroita. Tytöt olivat pyytäneet tuota minun herraani laittamaan minulle kassin valmiiksi ja epäilin jo siinä vaiheessa, että mukana ei salettii ole läheskään kaikki mitä pitää.. no aika lähellehän se sitten menikin.

Lähdettiin ajeleen kohti keskustaa ja keskustan ohi. Hetken päästä oltiin Härmälässä ja mietin että ei saakeli voisko se olla.. ja KYLLÄ, Härmälä Camping alueelle kurvasi auto. Tässä vaiheessa en voinu enää muutaku nauraa (ja naukkailla taskulämpimästä jaloviina-pullostani.. hyi helv..). No mietin siinä et no meillä on varmaa joku mökki varattuna et tuskin mitää asuntovaunua on kuitenkaa, mutta TADAA, MIKÄS SE SIELLÄ LOISTOKKAASTI KESKELLÄ NURMIKKOA KIMMELSI:

 Meidän ihana vuoden -89 karvaverhoilla varustettu asuntovaunu!! Olin niiiiin otettu ja äimänä, että tytöt oli tämmösenkin saaneet aikaiseksi. No siinä sitten pistettiin tupaa pystyyn pihalle asti ja avattiin pullot ja sipsipussit ja mitälie. Siinä jotku naapurit tuli pyörähteleen ja oikeesti luulivat, että ollaan tämännäkösiä aina.. kiitti hei.

 Tässä illan kolmiodraama: "Pasi mitä v***ua?! Mä ootan sun vauvaa serkkumies ja sä vaa röökimuija Shaniquan kaa siinä veivaat!". Nauran täällä vieläkin näille..

 Loppuilta meni saunoessa, jääkylmässä järvessä pulahtaessa, naapureita häiriköidessä ja vetäessä ihan huolelliset nakit silmille. Kaasot ja minä jäätiin yöpymään tuohon ihanaan lemmenpesäämme ja aamulla oli aikaa monta monituista tuntia vaan kölliä ja jutella sekä syödä aamupalaksi sipsiä ja vadelmaraparperipiirakkaa.

Oli niin parasta, kiitos ihanat <3

Äitienpäivän viettoa

Olipas rento viikonloppu vanhempieni luona Pohjaslahdella! Tuli vietettyä ihana äitienpäivä perheen kesken ja syötyä ulkona.

Vietettiin myös Mr. Sundmanin kanssa myös eräänlaista 10v päivää, nimittäin tasan 10 vuotta sitten sain vanhempani nakitettua Helsinkiin ja omana taka-ajatuksena oli nähdä tuo herra toista kertaa ikinä. Vietimme kivan päivän karvanaaman kanssa ja päätimme myös korkata ensimmäiset kesän jäätelöt Helsingin tuomiokirkon portailla. No nyt ei ihan Helsingissä oltu, mutta päätettiin ne jäätelöt kuitenkin nautiskella :)

Viikonloppuna tuli tehtyä myös kiva toteamus. Kerroin teille aiemmin tuosta laihtumisprojektistani ja kuinka se on kannattanut. No lisää vettä myllyyn lisäsi se, että päätin vanhempieni luona kokeilla äitini hääpukua, sillä mahdollisuus sen käyttämisestä on ollut minun haaveissani pienestä pitäen. Viimeksi kun pukua testasin, niin se ei mennyt kiinni ja joskus aiemmin testatessani, en ollut vielä ihan ehkä tarpeeksi aikuistunut, että puku olisi näyttänyt yhtään miltään päälläni. Vaan kuinkas nyt kävikään? TA-DAA!

Se oli TÄYDELLINEN! Äitini antoi minulle luvan ottaa mekon mukaani, kun ei sillä kukaan siellä aitassa mitään tee. Mekko on aivan ihana sellaisenaan, mutta itseni tuntien, tulisin tuskin sitä käyttämään tuollaisena maksipituisena, joten olen vähän tuumaillut sen lyhentämistä hieman. Tein myös ikäänkuin päätöksen siitä, että taidan laittaa tuon kyseisen mekon päälleni meidän maistraatin siviilivihkimiseen :)

Muutoin viikonloppuna mietittiin hääasioita vähän joka kantilta ja katsastin uusinnan siitä Kuninkaalliset Häät-ohjelmasta. En tiedä olenko oikeasti turhempaa ohjelmaa nähnyt? Jopa Jersey Shore voittaa sen juonenkäänteissään.. No mutta enivei, tuli siellä porukoitten luona tehtyä jotain muutakin häihin liittyvää, nimittäin kerättyä pöytäkoristemateriaaleja:

Ja ei, en ole suunnittelemassa mitään megaluontopöytää, mutta tuollaiset kuolleet oksankäkkyrät sopivat kuin nenä päähän ja mikäs sen parempi paikka hakea niitä, kuin porukoitten tontin ylijäämäoksat :)

Hauskaa, että ehdin jo eilen illalla saada jonkun pienen ahdistuskohtauksen, että ei saakeli, ne hääthän on ihan kohta jo ja en ole tehny mitään. Kunnes tein sellasen tosi nopean to do listan ja sain siitä melkein puolet hoidettua eilisen illan aikana. Että ei kai tässä mitään hirveetä hämminkiä oo..

Vuosikymmenen rakkaustarina

Nyt on taas hieman vietetty hiljaiseloa ja yritetty pistää aihe "häät" johonkin jemmaan kaiken muun stressin tieltä. Tänään kuitenkin käytiin taas juhlapaikalla miekkosen, yhden kaason ja meidän kokin kanssa katsomassa asioita. Siinä jotkut jo vähän alkoivat mua ressaamaan, että pitäiskö paikka vielä vaihtaa mut saakeli EN VAIHDA!

Mutta ajattelin nyt kertoa teille vähän tarkemmin minusta ja tuosta karvanaamasta, jonka kanssa tässä on jo tovi taivallettu ja tarkoitus ois taivaltaa sinne hamaan tulevaisuuteen asti. Eli miten kaikki alkoi jne.

Kaikki alkoi eräänä keväisenä päivänä vuonna 2003, kun ystäväni linkkasi minulle IRC-galleriasta varsin vetävännäköisen herrasmiehen kuvan. Joka nyt sattui sitten olemaan tuo nykyisellään aika karvanaamainen yksilö. Kyllä, tapasimme IRC-galleriassa. True dat.

Olin suurinpiirtein mennyttä naista siinä vaiheessa kun herra vastasi johonkin minun ihqtekstiini kommentoimalla hirveetä suihkuherutuskuvaani sanoilla:"oot ihan pesulla :o" kun kaikki muut tyyppien kommentit olivat tyyliä "HERUUXX!??!?". Olin aivan varma, että tämä mies pitää joskus vielä tavata ja koittihan se päivä, vaikka ystäväni kauheasti vannoivat, että SE ON JOKU VANHA ÄIJÄ JA PERVO KUITESKI! No ei ollu, ainakaan vielä.

Tommoseen mää kuulkaa retkahdin!

Tapasimme ensimmäisen kerran kasvokkain vappupäivänä, kun suuntasin matkani Helsingin kautta Vihtiin ammattikoulun pääsykokeisiin. Muistan aina kun Mr. Sundman sieltä pyyhälsi tukka (melkein) hulmuten skeittilaudallaan minua vastaan laiturille. Käytiin Hesessä syömässä ja jäbä puhu vaan jostai Uuno Turhapuro-leffasta. Olin ihan myyty vaikka Turhapuroa vihaankin sydämeni pohjasta.

Tapaaminen oli aika pikainen, mutta siitä sitten jatkoin matkaani Vihtiin ja vietin illan ystäväni luona IRC:issä. Aikamoinen seuraneiti ja silleen.

Seuraavana päivänä jostain kumman syystä paluumatkalla oli pakko jäädä myös Helsinkiin "muutamaksi" tunniksi ("äiti tuunki vasta ysin junalla kotiin" "MITÄ?!"). Käytiin taas Hesessä ja koska olenhan such a lady, tiputin kerroshampurilaiseni farkkuhameeni päälle ja tästä syntyi legendaarinen vaatekappale, joka tosin nykyään on jo jossain ugandalaisella lapsella tai roskissa. Mene ja tiedä.

1. tapaaminen

Tämän jälkeen viestittely IRC:ssä oli entistäkin hurjempaa ja ei vielä varsinaisesti "seukattu"(ai tsiisus kun on hauska muistella näitä aikoja :D). Seuraavan kerran nähtiin kun Mr. tuli Tampereelle viettämään koulujenloppua meikäläisen kanssa. Sillon se sit olikin menoa ja kavereiden painostuksesta tuli ekat suuteloinnitkin siinä vaihdettua. Iiihihihihihi!

Tämän jälkeen kesä meni aika pitkälti reissatessa eessuntaas Tampere-Helsinki väliä, kunnes tuli syksy.

Hei me seukataan niinq tiäx!

Jos nyt pikakelaillaan muutamia vuosia aina sinne ja tänne, koska muuten voisin oikeasti kirjottaa romaanin, niin muutin tosiaan Vantaalle asumaan ihan hirveeseen solukämppään, jossa vietin aikaani ehkä n. 2% koko vuodesta. Muun ajan asuin herralla ja hänen äitinsä luona. Sittemmin äiti muutti pois ja alkoi keskustelu, että muuttaisinko minä tilalle. Äitini mielestä 17-vuotiaana ei missään nimessä voinut muuttaa yhteen poikaystävän kanssa, mutta kappas kuinka kävikään (tämä raskas puhelinkeskustelu käytiin kun olin Lontoossa työharjottelussa ja muistan isäntäperheeni ilmeet kun huusin naama punaisena puhelimeen suomeksi).

Noniin nyt siirrytään niitä vuosia eteenpäin. Kävin siis kouluni Helsingissä, samoin Mr., kunnes valmistuin ja päätin että nyt riittää tämä stadin pelleily, Manse se olla pitää! Ilman sen suurempia suostutteluja sain tuon paljasjalkaisen helsinkiläisen muuttamaan Tampereelle. Tässä vaiheessa ikää oli kertynyt jo pari vuotta lisää.

Tällöin koitti inttilesken rankka 9kk, joten päätin hankkia lapsen. Sellaisen karvaisen siis, nimeltä Elviira. Oli aika mielenkiintoinen 9kk, kun ei käynyt töissä ja kaikki viikonpäivät meni aika pitkälti tissutellessa kavereitten kanssa. Aikamoinen rappionainen etten sanois.

 Vauvva!

Jäbä näytti ihan Mobylta!

Intistä palatessa aloin pikkuhiljaa kiinnostua kaikemmaailman vintage/burleski/whatevö jutuista ja sille tielle on jääty. Tässä vaiheessa paras ystäväni tapasi tulevan aviomiehensä, KIITOS MINUN NAITTAMISTAITOJENI! Ja hyvinkin pian hän muutti Helsinkiin ja mää en tykänny ideasta sitten yhtään.

BFF!

Tästä alkoi toisinaan ravaaminen Helsingissä ja tuli sitä aikamoista rappioelämää elettyä ihan tälleen yhdessäkin ilman inttiä. Herra meni oikeisiin töihin ja itse hengailin teatterilla työelämänvalmennuksessa melkein vuoden päivät. Sitten perheeseemme ilmaantui toinenkin lapsi, karvainen sellainen, nimeltään Amalia.

Vauvva nro 2!

Sitten sain ihan oikeita töitä (vuosi 2007) ja aloin elää mukamas niinkuin oikeat ihmiset. Tässä vaiheessa myös tuli meidän suhteen ensimmäinen ja viimeinen kriisi, joka opetti kyllä paljon, mutta ei mennä siihen sen enempää.

Töissä ollessani minusta tuli myös full on burleskiesiintyjä, jolla tiellä olen edelleen ja monet kysyvätkin, että miten mieheni suhtautuu asiaan, varsinkin kun homma tuli mukaan ikäänkuin kesken kaiken. No mutta onneksi mulla onkin esim. maailman paras karvanaama, koska hänen mielestään on vaan rentoa, että monet saa vislata ym. kun olen lavalla, mutta HÄN on se, joka minut vie kotiin. Ai että mitä romantiikan lurituksia kuulkaa!

 Vuosipäivä vuonna 2008. Oltiin piknikillä ja juotu ehkä kaksi(toista) alkoholipitoista virvoiketta. Ai että kuulkaa.

Kun meikäläinen heitettiin pihalle tuolta työpaikasta, vuonna 2010 (koska oon niin rebel! Not.), niin elämä burleskiesiintyjänä/yrittäjän alkoi ihan oikeasti. Kierrettiin vähän Suomea burleskin merkeissä ja elämä oli aika muikeeta. Tavattiin paljon uusia ihmisiä ja meille kuului valtavan hyvää. Tässä vaiheessa yhteistä taivalta oli takana jo 7v.

Huuruhyypiöt burleskikiertueen Lapin osuudella. Tolta mä näytin aina esiintyessäkin. Eiku siis..

Viimeiset kolme vuotta onkin sitten mennyt kuin siivillä. On tullut reissattua Jenkkilässä pariin otteeseen, ostettua asunto vuonna 2011 ja päättipä tuo sitten vihdoin ja viimein kosaistakin 2011/2012 uutena vuotena. Mää en meinannu oikein uskoa, kun aattelin et tämmöstä samaa liirumlaarumia tää ny sit varmaan aina on. Tosin olin myös uhkaillut 10v aikarajalla, että sit on paras tepastella sitä alttaria kohden, että kai sitä rupes sit niin ahistaan, että pakko se rinkula oli tuohon sormeen työntää.

Mutta olipahan kyllä eittämättä paras uusi vuosi EVER! Se vietettiin (melkein) kaikkien parhaiden ystävien kanssa itkien ja nauraen ja juoden shotteja samalla kun kuunneltiin LMFAO:ta. Voisko parempaa enää olla?

Muutaman shotin ja onnen kyyneleen jälkeen piti ottaa vähän kylppärikuvaa!

Viimeinen vuosi se vasta onkin mennyt siivillä. Olen mukamas ajoissa alkanut häitä suunnittelemaan, mutta joopajoo, jotenkin tuntuu, että kauheesti on vaan tekemistä koko ajan. Toisaalta, eiköhän ne kinkerit järjesty osittain itsekseenkin. Enää olisi vähän päälle 6kk aikaa ja äsken sitä oli vielä 1½v..

Mut ei kai siinä! Eilen sitä rupesi taas tätä meidänkin tarinaa (joka tämmösenä tekstinä vaikuttaa kyllä ehkä tylsimmältä EVER!), kun uudelle työkaverille kerroin meneväni naimisiin ja hänen kysyessä, että kauanko ollaan yhdessä oltu ja sanottuani, että 10 vuotta, oli hänen ilmeensä kyllä kuvaamisen arvoinen. Niin, onhan se nykyään kai aika harvinaista, että teinirakkautensa kanssa päättää loppuelämänsä viettää kaikkien niiden miljoonan tyylimokan, tragedian ja draaman jälkeen.

Mutta mun mielestä, tää on just oikein näin, enkä vaihtais päivääkään.