keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Vuosikymmenen rakkaustarina

Nyt on taas hieman vietetty hiljaiseloa ja yritetty pistää aihe "häät" johonkin jemmaan kaiken muun stressin tieltä. Tänään kuitenkin käytiin taas juhlapaikalla miekkosen, yhden kaason ja meidän kokin kanssa katsomassa asioita. Siinä jotkut jo vähän alkoivat mua ressaamaan, että pitäiskö paikka vielä vaihtaa mut saakeli EN VAIHDA!

Mutta ajattelin nyt kertoa teille vähän tarkemmin minusta ja tuosta karvanaamasta, jonka kanssa tässä on jo tovi taivallettu ja tarkoitus ois taivaltaa sinne hamaan tulevaisuuteen asti. Eli miten kaikki alkoi jne.

Kaikki alkoi eräänä keväisenä päivänä vuonna 2003, kun ystäväni linkkasi minulle IRC-galleriasta varsin vetävännäköisen herrasmiehen kuvan. Joka nyt sattui sitten olemaan tuo nykyisellään aika karvanaamainen yksilö. Kyllä, tapasimme IRC-galleriassa. True dat.

Olin suurinpiirtein mennyttä naista siinä vaiheessa kun herra vastasi johonkin minun ihqtekstiini kommentoimalla hirveetä suihkuherutuskuvaani sanoilla:"oot ihan pesulla :o" kun kaikki muut tyyppien kommentit olivat tyyliä "HERUUXX!??!?". Olin aivan varma, että tämä mies pitää joskus vielä tavata ja koittihan se päivä, vaikka ystäväni kauheasti vannoivat, että SE ON JOKU VANHA ÄIJÄ JA PERVO KUITESKI! No ei ollu, ainakaan vielä.

Tommoseen mää kuulkaa retkahdin!

Tapasimme ensimmäisen kerran kasvokkain vappupäivänä, kun suuntasin matkani Helsingin kautta Vihtiin ammattikoulun pääsykokeisiin. Muistan aina kun Mr. Sundman sieltä pyyhälsi tukka (melkein) hulmuten skeittilaudallaan minua vastaan laiturille. Käytiin Hesessä syömässä ja jäbä puhu vaan jostai Uuno Turhapuro-leffasta. Olin ihan myyty vaikka Turhapuroa vihaankin sydämeni pohjasta.

Tapaaminen oli aika pikainen, mutta siitä sitten jatkoin matkaani Vihtiin ja vietin illan ystäväni luona IRC:issä. Aikamoinen seuraneiti ja silleen.

Seuraavana päivänä jostain kumman syystä paluumatkalla oli pakko jäädä myös Helsinkiin "muutamaksi" tunniksi ("äiti tuunki vasta ysin junalla kotiin" "MITÄ?!"). Käytiin taas Hesessä ja koska olenhan such a lady, tiputin kerroshampurilaiseni farkkuhameeni päälle ja tästä syntyi legendaarinen vaatekappale, joka tosin nykyään on jo jossain ugandalaisella lapsella tai roskissa. Mene ja tiedä.

1. tapaaminen

Tämän jälkeen viestittely IRC:ssä oli entistäkin hurjempaa ja ei vielä varsinaisesti "seukattu"(ai tsiisus kun on hauska muistella näitä aikoja :D). Seuraavan kerran nähtiin kun Mr. tuli Tampereelle viettämään koulujenloppua meikäläisen kanssa. Sillon se sit olikin menoa ja kavereiden painostuksesta tuli ekat suuteloinnitkin siinä vaihdettua. Iiihihihihihi!

Tämän jälkeen kesä meni aika pitkälti reissatessa eessuntaas Tampere-Helsinki väliä, kunnes tuli syksy.

Hei me seukataan niinq tiäx!

Jos nyt pikakelaillaan muutamia vuosia aina sinne ja tänne, koska muuten voisin oikeasti kirjottaa romaanin, niin muutin tosiaan Vantaalle asumaan ihan hirveeseen solukämppään, jossa vietin aikaani ehkä n. 2% koko vuodesta. Muun ajan asuin herralla ja hänen äitinsä luona. Sittemmin äiti muutti pois ja alkoi keskustelu, että muuttaisinko minä tilalle. Äitini mielestä 17-vuotiaana ei missään nimessä voinut muuttaa yhteen poikaystävän kanssa, mutta kappas kuinka kävikään (tämä raskas puhelinkeskustelu käytiin kun olin Lontoossa työharjottelussa ja muistan isäntäperheeni ilmeet kun huusin naama punaisena puhelimeen suomeksi).

Noniin nyt siirrytään niitä vuosia eteenpäin. Kävin siis kouluni Helsingissä, samoin Mr., kunnes valmistuin ja päätin että nyt riittää tämä stadin pelleily, Manse se olla pitää! Ilman sen suurempia suostutteluja sain tuon paljasjalkaisen helsinkiläisen muuttamaan Tampereelle. Tässä vaiheessa ikää oli kertynyt jo pari vuotta lisää.

Tällöin koitti inttilesken rankka 9kk, joten päätin hankkia lapsen. Sellaisen karvaisen siis, nimeltä Elviira. Oli aika mielenkiintoinen 9kk, kun ei käynyt töissä ja kaikki viikonpäivät meni aika pitkälti tissutellessa kavereitten kanssa. Aikamoinen rappionainen etten sanois.

 Vauvva!

Jäbä näytti ihan Mobylta!

Intistä palatessa aloin pikkuhiljaa kiinnostua kaikemmaailman vintage/burleski/whatevö jutuista ja sille tielle on jääty. Tässä vaiheessa paras ystäväni tapasi tulevan aviomiehensä, KIITOS MINUN NAITTAMISTAITOJENI! Ja hyvinkin pian hän muutti Helsinkiin ja mää en tykänny ideasta sitten yhtään.

BFF!

Tästä alkoi toisinaan ravaaminen Helsingissä ja tuli sitä aikamoista rappioelämää elettyä ihan tälleen yhdessäkin ilman inttiä. Herra meni oikeisiin töihin ja itse hengailin teatterilla työelämänvalmennuksessa melkein vuoden päivät. Sitten perheeseemme ilmaantui toinenkin lapsi, karvainen sellainen, nimeltään Amalia.

Vauvva nro 2!

Sitten sain ihan oikeita töitä (vuosi 2007) ja aloin elää mukamas niinkuin oikeat ihmiset. Tässä vaiheessa myös tuli meidän suhteen ensimmäinen ja viimeinen kriisi, joka opetti kyllä paljon, mutta ei mennä siihen sen enempää.

Töissä ollessani minusta tuli myös full on burleskiesiintyjä, jolla tiellä olen edelleen ja monet kysyvätkin, että miten mieheni suhtautuu asiaan, varsinkin kun homma tuli mukaan ikäänkuin kesken kaiken. No mutta onneksi mulla onkin esim. maailman paras karvanaama, koska hänen mielestään on vaan rentoa, että monet saa vislata ym. kun olen lavalla, mutta HÄN on se, joka minut vie kotiin. Ai että mitä romantiikan lurituksia kuulkaa!

 Vuosipäivä vuonna 2008. Oltiin piknikillä ja juotu ehkä kaksi(toista) alkoholipitoista virvoiketta. Ai että kuulkaa.

Kun meikäläinen heitettiin pihalle tuolta työpaikasta, vuonna 2010 (koska oon niin rebel! Not.), niin elämä burleskiesiintyjänä/yrittäjän alkoi ihan oikeasti. Kierrettiin vähän Suomea burleskin merkeissä ja elämä oli aika muikeeta. Tavattiin paljon uusia ihmisiä ja meille kuului valtavan hyvää. Tässä vaiheessa yhteistä taivalta oli takana jo 7v.

Huuruhyypiöt burleskikiertueen Lapin osuudella. Tolta mä näytin aina esiintyessäkin. Eiku siis..

Viimeiset kolme vuotta onkin sitten mennyt kuin siivillä. On tullut reissattua Jenkkilässä pariin otteeseen, ostettua asunto vuonna 2011 ja päättipä tuo sitten vihdoin ja viimein kosaistakin 2011/2012 uutena vuotena. Mää en meinannu oikein uskoa, kun aattelin et tämmöstä samaa liirumlaarumia tää ny sit varmaan aina on. Tosin olin myös uhkaillut 10v aikarajalla, että sit on paras tepastella sitä alttaria kohden, että kai sitä rupes sit niin ahistaan, että pakko se rinkula oli tuohon sormeen työntää.
Mutta olipahan kyllä eittämättä paras uusi vuosi EVER! Se vietettiin (melkein) kaikkien parhaiden ystävien kanssa itkien ja nauraen ja juoden shotteja samalla kun kuunneltiin LMFAO:ta. Voisko parempaa enää olla?

Muutaman shotin ja onnen kyyneleen jälkeen piti ottaa vähän kylppärikuvaa!

Viimeinen vuosi se vasta onkin mennyt siivillä. Olen mukamas ajoissa alkanut häitä suunnittelemaan, mutta joopajoo, jotenkin tuntuu, että kauheesti on vaan tekemistä koko ajan. Toisaalta, eiköhän ne kinkerit järjesty osittain itsekseenkin. Enää olisi vähän päälle 6kk aikaa ja äsken sitä oli vielä 1½v..

Mut ei kai siinä! Eilen sitä rupesi taas tätä meidänkin tarinaa (joka tämmösenä tekstinä vaikuttaa kyllä ehkä tylsimmältä EVER!), kun uudelle työkaverille kerroin meneväni naimisiin ja hänen kysyessä, että kauanko ollaan yhdessä oltu ja sanottuani, että 10 vuotta, oli hänen ilmeensä kyllä kuvaamisen arvoinen. Niin, onhan se nykyään kai aika harvinaista, että teinirakkautensa kanssa päättää loppuelämänsä viettää kaikkien niiden miljoonan tyylimokan, tragedian ja draaman jälkeen.

Mutta mun mielestä, tää on just oikein näin, enkä vaihtais päivääkään.







9 kommenttia:

  1. Hihih! Mä muistan ton viikonlopun kun Pauli oli ekaa kertaa Treellä :D Jäin vaan miettiin, että ollaanko me Rillun kaa tekemisissä jotenkin muutenkin tässä tarinassa mukana, kun jotenkin on "hieman" aikaa tosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tehän ny raukat olitte siinä völjyssä kaiken aikaa, mut emmää muista enää.. hei 10 vuotta kamoon :D

      Poista
  2. Vitsit! Mä olin sillon bussissa sun kaa kun menit tapaamaan Paulia <3 aaawwww.. muistan nuo kaikki ekat kuvatkin!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, jouduit raukka kuunteleen mun hehkutusta :D

      Poista
  3. heh tulipahan itelläkin kaikkia muistoja mieleen tästä teiän stoorista.. lähinnä siitä lähtien ku treelle muutitte :) awesome <3

    VastaaPoista
  4. Oi ihanaa, rrrrakastan rakkaustarinoita!

    VastaaPoista
  5. Hih, ihana lukea tämä juttu! Teillä on ihanan pitkä historia... :) Ja mahtava että muilla on kans säilyny toi teinirakkaus, kun siitä on aina saanu kuulla. Itse löysin myös ukkoni yläasteelta ja ruvettiin seurustelemaan ysiluokalla.. ja pikkusta vajaa 7 vuotta myöhemmin, yhtäkkiä oltiinkin naimisissa ;)

    VastaaPoista